Sivut

sunnuntai 6. syyskuuta 2026

Jännitystä ja uusia dekkarisarjoia!


Tarjolla on kaksi erillistä trillerin tapaista, sekä kaksi sarja-aloitusta. Luultavasti jatkan noiden dekkarisarjojenkin parissa kun aikaa kuunteluun on, mutta suosikkini näistä oli kyllä Dickerin kirja. Sekin kuuluu näköjään eräänlaiseen sarjaan, kun kolmessa teoksessa Marcus Goldman penkoo murhatapauksia. Kolme muuta kirjaa ovatkin kotimaista tuotantoa.

***

Saija Kuusela: Syylliset 
Tammi, 2025
Lukija: Anniina Piiparinen 
Kesto: 9 h 10 min


Johannes ja joukko muita biologeja olivat saapuneet Rookin metsään tekemään kartoitusta siitä, olisiko alue yhtä erinomainen suojelukohde kuin päälle päin vaikutti. Kuulemistilaisuudessa paikallisten kanta oli tullut valitettavan selväksi ja he osasivatkin odottaa vaikeuksia, vähintäänkin suunsoittoa.

Sitä he eivät kuitenkaan olleet odottaneet, että metsä itse tuntuisi olevan jollain oudolla tavalla heitä vastaan. Kuin se tarkkailisi heitä, pitäisi silmällä ja varoittelisi nuuskimasta enempiä. Samaa varoittelivat paikalliset, mutta kartoittajat pitivät sitä vain tarkoituksellisena pelotteluna. Mutta sitten kahden kartoittajan ruumiit löydetään metsästä ja alkaa poliisitutkinta. Johannes oli tuolloin ollut kokouksessa Helsingissä, ja hän olikin ainoa jolla oli pitävä alibi. Onko tappaja joku kyläläisistä, joku heidän omasta väestään vai metsä itse?

Metsän laidalla omassa rauhassaan, vaatimattomassa mökissä asuu nuori nainen Ria, kaksin ison koiransa kanssa. Johannes kiinnostuu naisesta ja haluaisi tavata tämän, mutta nainen väistelee, ja kohtaaminen venyy. Metsällä on siinäkin sormensa, tai no, oksansa pelissä. 

Olen kuunnellut kaikki Kuuselan Nea Guttorm -sarjan dekkarit, joissa on mukana vähän yliluonnollisia kykyjä, mutta tässä se metsän luoma psykologinen jännite oli paljon suurempi tekijä. Syyllisissä oli myös sellaista kansantarumaista otetta ja unillakin oli huomattava rooli. Pidin tästä, mutta ehkä vielä enemmän tuosta norjalaispoliisin sarjasta, joten toivottavasti siihenkin saadaan jatkoa.

***

Joël Dicker: Totuus Harry Quebertin tapauksesta 
Tammi, 2020
Lukija: Jukka Pitkänen 
Kesto: 21 h 52 min


Suositun esikoisromaanin kirjoittaneen nuoren Marcus Goldmanin pitäisi toimittaa kustantajalleen toinen potentiaalinen menestysteos, mutta valkoisen paperin kammo on saanut hänet valtaansa. Niinpä hän ottaa yhteyttä opiskeluaikaiseen opettajaansa Harry Quebertiin, joka kutsuu hänet luokseen Auroran pikkukaupunkiin New Hampshireen. Marcus ihastuu pikkukaupunkiin, mutta kirjoittaminen ei luista sielläkään kunnes tapahtuu jotain kammottavaa. 

Yhtäkkiä valtakunnan media kohisee Harry Quebertistä, joka on vuosikymmeniä aiemmin kirjoittanut oman menestysromaaninsa Pahan juurilla. Hänen puutarhastaan on löytynyt 33 vuotta aiemmin kadonneen teinitytön ruumis vierellään Harryn kirjan käsikirjoitus. Marcuksen mentoria epäillään aivan aiheesta murhasta, mutta Harryn vakuuttaessa syyttömyyttään Marcus uskoo häneen. Mutta miten muuten hän voisi todistaa Harryn syyttömyyden, kuin kirjoittamalla kirjan vuoden 1975 tapahtumista. 
Harryn kertoessa tarinaansa Marcukselle käy ilmi, että tällä oli sopimattomaksi luokiteltava suhde haudasta löytyneeseen 15-vuotiaaseen Nola Kellerganiin. 

Olen kiertänyt tätä kirjaa kuin kissa kuumaa puuroa, kiinnostuneena mutta ajatellen että se on kovin vaativaa luettavaa. Sitten, ehkä noin vuosi sitten, mieheni kertoi alkaneensa kuunnella juuri Harry Quebertiä, mihin minun reaktioni oli suuri hämmästys. Hän kuuntelee harvoin mitään noin pitkää teosta, ja pitää dekkareissa Max Seeckin ja Seppo Jokisen tyyppisistä selkeistä ja vähemmän polveilevista tarinoista. (Silloin harvoin kun hän osuu kuuntelemaan naiskirjailijaa hän hymähtelee, että kyllä huomasi naisen kirjoittamaksi, oli niin kovin kuvailevaa, tarkoittaen värejä, tuoksuja, materiaaleja, maisemia yms)
Mies kehui kirjaa kovasti, joten olihan minun lakattava se kiertely. Ja kyllä, minäkin pidin tästä kirjasta todella paljon! On taitavaa, että näin pitkä kirja onnistuu koukuttamaan ja säilyttämään jännitteen loppuun saakka! Eikä Harry Quebertin tarina ollut ollenkaan vaikeaa tekstiä, päinvastoin, hyvinkin koukuttavaa ja sellaista melko periamerikkalaista romaanikerrontaa vaikka kirjailija on sveitsiläinen ja alkuteos ranskaksi kirjoitettu.
Oli myös nautinnollista päästä kuuntelemaan Jukka Pitkäsen ääntä pitkästä aikaa. Ihanan kimurantti tiiliskivi ja Jukka Pitkäsen ääni, siinä oikea tuplanautinto! 

***

Marke Talvi: Rituaalisilmukat
#1 Finnmarkin murhat 
Lind & co, 2025
Lukija: Hannamaija Nikander 
Kesto: 9 h 22 min


Kuten aiemmassakin Marke Talven kirjasarjassa, tässäkin on keskeisesti mukana neuleet. Tällä kertaa pääosassa on helsinkiläinen rikospoliisi Sunniva Paasii, joka on joutunut jäähylle työstään pitkittyneen koronan vuoksi. Hän oli lähtenyt toipumaan syrjäiseen Jervfjordenin kylään Finnmarkissa, Norjan Lapissa. 

Kun tunturista löytyy kuollut metsästäjä yllään aivan uusi villapaita, Sunniva kiinnostuu tapauksesta. Pian löytyy toinen uhri, niin ikään puettuna uuteen neulepuseroon. Paikallispoliisi Olav Rød pitää kahta tapausta aluksi erillisinä, mutta Sunniva on aistivinaan jotain suurempaa, jotain joka liittyy vanhoihin pohjoisen taruihin ja Finnmarkin noitavainoihin. 

Jervfjordenissa ei koskaan tapahtunut mitään, ja siksi Olav Rød oli viisitoista vuotta aiemmin päättänyt sinne muuttaakin. Työ Oslossa oli äitynyt levottomaksi ja väkivaltaiseksi, ja ahdistavan avioeronsa jälkeen Olav oli kaivannut elämäänsä tasapainoa. Toisaalta hän oli tajunnut, että jos mieli elää vanhaksi, olisi elämäntaparemontti aiheellinen, ja Jervfjordenin kaltaisessa kylässä houkutukset olivat kaukana, mutta luonto lähellä. Hän nautti kalastuksesta ja metsästyksestä, ja kylän ainoan baarin omistaja väänsi hanan kiinni, jos jollekulle meinasi maistua liikaa. Suomalaisturisti, kuka lie, ärsytti häntä. Miksi nainen yritti sekaantua poliisiasioihin?

Tämä oli oikeastaan yllättävän hyvin alkanut sarja, joka saa jatkoa joulukuussa. 

***

Eeva Kiviniemi: Konnanleinikki
Lind & co, 2026
#1 Lyydia Halme tutkii
Lukija: Hannamaija Nikander 
Kesto: 8 h 52 min


Lyydia oli juuri saanut valmiiksi vanhojentanssiaispuvun satoine käsinommeltuine paljetteineen. Artesaanina hän oli iloinen, että vieläkin joka vuosi muutamat vanhemmat tilasivat persoonallisen puvun ompelijalta. Varsinaisen palkkansa Lyydia sai silti korjausompelusta, jossa hänellä oli myös persoonallinen tyyli.

Lyydialla oli myös toinen ammatti, sillä hän oli opiskellut arkeologiaa Turun yliopistossa. Alalle oli vielä vaikeampaa työllistyä kuin artesaaniksi, mutta nyt häntä oli lykästänyt. Turkuun suunnitellun raitiotien kaivausten johtaja, Sakari Rouvinen, oli sähköpostissaan vahvistanut, että kaivauksia tehtäisiin peräti kolmena kesänä, päätettiin raitioliikenteen rakentamisesta mitä tahansa.

Lyydian rakas oli Olli, jonka hän oli tuntenut jo 24 vuoden ajan, mutta he asuivat edelleen omissa kodeissaan. Olli ei ollut saanut koskaan omaa graduaan valmiiksi, mutta oli opiskellut englannin kieltä niin, että sai tasaisesti uusia käännöstöitä, pääasiassa dekkareita. Ollin ansiosta Lyydian ei tarvinnut sulkea liikettään Voimaväriä kesäksi kaivaustyön takia, sillä mies lupasi hoitaa puotia sekä Lyydian rescuekoira Hubbea, kun sen emäntä oli kaivauksilla. 

Sanni Söderholm ja hänen puolisonsa Panu Kuusela työskentelivät kumpikin vanhempina rikoskonstaapeleina Turun pääpoliisiaseman rikostuimissä. Sitä työpaikkaromanssia oli kestänyt jo viisitoista vuotta. Sanni ja Panu saavat tutkittavaksi kaivauksilta löytyneen ruumiin, joka on kuitenkin kuollut ihan hiljattain, ei satoja vuosia sitten. Nainen on murhattu, viillelty, ja hän oli paitsi ratikkaa voimakkaasti puoltava kunnallispoliitikko, myös Lyydian uusi ystävä. Tuttavuuden johdosta käynnistyy tapahtumaketju, jossa Lyydia ja hänen arkeologiystävänsä Hilkka kidnapataan. 

Teemoissa oli tarjolla mm uskonnolliset kultit ja lähisuhdeväkivalta, Kiviniemen aiemmasta Kati Berg -sarjasta tutulla saarnaavalla tavalla. Ei siis auttanut sarjan vaihto, mutta muuten kyllä pidin tapauksesta, tapahtumapaikasta ym enemmän vaikken turkulainen olekaan eli ei edes ylimääräisiä sympatioita siitä. Ehkä uskallan kuunnella jatkoa tähän sarjaan, heitin tuon mainitsemani Kari Bergin vihdoin kesken. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti