Sivut

lauantai 25. maaliskuuta 2023

Amanda Vaara: Ruusuja ja risuja


Amanda Vaara: Ruusuja ja risuja
Majatalo Villa Venla #5
Karisto, 2021
Lukija: Mervi Takatalo
Kesto: 5 h 57 min


Venlasta tuntui aivan väärältä, että Ilona oli muuttanut pois naapuritalosta rivitaloon ja yhteen Ollin kanssa, mutta niin oli pyörätuolissa olevalle Ollille helpompaa. Ilonan Ville-poika vaimonsa Riikan ja lastensa Tinon ja Saran kanssa oli muuttanut naapuriin pysyvästi, mistä Venla ei pystynyt olemaan mielissään vaikka yrittikin nähdä asiat kaikkien kannalta positiivisesti. 
Ystävyys Ilonan kanssa oli ollut iso tekijä Venlan kotiutumisessa Villa Venlaan, minkä lisäksi Ville löysi jatkuvasti huomautettavaa, milloin siilien ruokinnasta ja talvipesistä joiden uskoi houkuttelevan rottia, milloin majoitustoiminnan laillisuudesta omakotitaloalueella.

Venlan kihlattu Petri asui vuokrayksiössään muutaman kilometrin päässä ja toivoi suhteen etenevän nopeammin kuin mihin Venla oli valmis. Venla kyllä tiesi että roikotti Petriä kuin löysässä hirressä, mutta siihen vaikutti myös Juhon isä Jörn, joka havitteli takaisin Venlan elämään.

Oli ollut häneltä hätiköityä luopua Kangasalan yhteistilasta ja myydä osuutensa jollekin hiton Eerikille. Petri oli varmasti suunnitellut asuvansa yksiössään vain hetken, oli luottanut siihen, että Venla olisi pehmennyt ja avannut oven omaan kotiinsa. 
Näin ei ollut käynyt, eikä kävisi ihan pian ainakaan. 
Venla nosti raskasta peittoa tuulettumaan mattojenpuistelutelineeseen. Ei, hän ei haluaisi Petriä asumaan saman katon alle. Ei vielä. Vieläkään.

Venla oli äitinsä kuoleman jälkeen tutustunut tämän sisareen Aulikkiin, jonka kanssa hänellä oli paljon enemmän yhteistä kuin koskaan äidin kanssa. Niinpä oli itsestään selvää, että Aulikki muutti kotinsa putkiremontin ajaksi Venlan luo. Apu jota Aulikki saattoi tarjota oli sekin erittäin tervetullutta. Aulikki esimerkiksi haki kaksivuotiaan Juhon aina keskustan uudesta päiväkodista jonne tämä oli Sadun hoidosta siirtynyt, eikä Venlan tarvinnut sen tähden katkaista työpäiväänsä. Onneksi poika viihtyi pienten ryhmässä ja tuntui ihastuneen samanikäiseen Miinaan, sillä Venla ei pidemmän päälle tahtonut altistaa Juhoa Sadun enkeli- ja yksisarvishöpinöille. 

Airbnb:n pyörittämisen lisäksi Venla otti satunnaisesti vastaan kiinteistönvälityskeikkoja entiseltä kollegaltaan Nooralta. Hänet oli helppo puhua esittelemään lähistöllä sijaitsevaa Ruusukartanoa. 

Korkeaksi venähtänyt ruusuaita ympäröi porttia. Kun Venla avasi isolla avaimella takorautaisen portin, jokin erikoinen tunne valtasi hänet. Tunteeseen sekoittui ruusujen tuoksua, sillä eteen avautuvassa ruusutarhassa varhaisimmat ruusulajit jo kukkivat. Puutarhaa oli hoidettu, mutta näki, ettei aivan hetkeen.
Venla oli toki tutkinut tarkkaan Nooran lähettämän aineiston kuvineen ja videoineen, mutta siitä huolimatta näky silmien edessä yllätti.
Viehättävästi rapistunut, vanhaan roosaan savyttyvä talokaunotar sai Venlan sydämen sykähtämään. Kartano tai mikä lie varsinaisesti olikaan, oli täynnä yksityiskohtia, esimerkiksi verannan lasiruudut olivat kuin taideteos itsessään - ja aivan kuin Venla olisi tuntenut paikan aina. Hän rakastui välittömästi.

Eedla joka täytti kirjassa 18, asui nykyään kommuunissa ystäviensä kanssa ja he tapasivat enää harvemmin. Nyt kun Eedlan kanssa meni paremmin, oli Laurista tullut leimahteleva teini.
Venlan ystävä Johanna sai kauan kaivatun vauvansa ja on ihan romuna väsymyksestä ja lapsen kasvoihin ilmestyneestä mansikkaluomesta. Taas Venla järjestelee omat asiansa ja Juhon hoidon niin että pääsee Johannaa auttamaan. 
Miesrintamalla Venla on ehdottamassa asumiskokeilua Jörnin kanssa, kun eräs nuori nainen soittaa hänelle puhelun, joka järkyttää Venlaa pahasti.

Mulle kävi vähän hassusti tämän sarjan kanssa, sillä varasin tästä seuraavan, uusimman osan koska luulin lukeneeni viitososan aiemmin. Mutta kun aloin lukea kuudetta, olin aivan kuutamolla. Mikä ihmeen Ruusukartano? Ei auttanut kuin laittaa viides osa luureihin, eikä tosiaan mikään juonenkäänteistä kuulostanut tutulta. Näin en sentään aiemmin muista käyneen, että minulla on aivan väärä mielikuva siitä mihin kohtaan sarjaa olen jäänyt!

Itse sarjasta sitten, kun Majatalo Villa Venla alkoi, en odottanut että se kehittyy loputtomaksi ihmissuhdesopaksi, enkä tästä käänteestä oikein pidä. Aloinhan tätä lukea, koska Venla muutti maalle ja perusti majatalon, eli teki juuri sen mitä itse olisin vielä viisi vuotta sitten halunnut tehdä. Harmi kyllä majatalosta ja sen vieraista puhutaan aina vain vähemmän. Kun Ilona saatiin naitettua Ollille joka kuului vielä niihin vieraisiin joihin kunnolla tutustuttiin, on vieraat kuitattu parilla lauseella. 
Mutta kaikkineen Venlaa voi vain kadehtia, onhan hänen oltava mahtava tyyppi, kun kaikki hänet tahtovat! Miehiä on jonossa joka sormelle, exää ja stalkkeri-Jannea myöten. Petri odottaa sisäänmuuttolupaa, Jörn tahtoo palata yhteen vaikka heti ja uusi ihastus on jo kytemässä, siitä en kirjoittanutkaan, mutta Ruusukartanolla oli hieno vene jonka oli tilaustyönä tehnyt eräs Eelis jolta Venla hankki myös muutamia lampaita, ja tämän Eeliksen kanssa on niin helppoa jutella jne. Tuskin tätä korttia jätetään kääntämättä Routavaurioita -osassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti