Sivut

sunnuntai 10. huhtikuuta 2022

Dess Terentjeva: Ihana

 

Dess Terentjeva: Ihana
WSOY, 2021
Lukija: Elena Leeve
Kesto: 1 h 45 min



Lilja ihastuu vähän väliä. Hän on viidentoista ja ysiluokkalainen ja hänellä on paras ystävä, Sarianna, jolle hän kertoo yleensä kaiken. Niinpä hän kertoo myös uusimmasta ihastuksestaan, joka on niin ihana, että hän on nimennytkin tämän Ihanaksi. 

Lilja on ihan normaali tyttö Jyväskylästä
ysiluokkalainen, ensi lukuvuonna lukioon
jos siinä on mitään järkeä kun ysikin tuntuu aika rankalta

Lilja on normaali tyttö jolla on hullu iskä
(Älä sano hullu, se voi olla loukkaavaa)
Iskä ihastuu KOKO AJAN
Aivan aivan KOKO AJAN
Sillä on KOKO AJAN joku uusi naisystävä

Mutta oikeastaan Liljalla on sama ongelma
Iskä ei sano siitä mitään kahdesta syystä:

1. Ei iskä tiedä, haloo
Ei kai NIIN läheinen voi iskänsä kanssa olla

2. Lilja on teinityttö
Hänen """kuuluukin"""" ihastua


Myös Liljan isällä, jonka kanssa he kaksin asuvat, on parhaillaan uusi ihastus. Yleensä isä pitää ne omana tietonaan, kuten Liljakin omansa isältä, mutta nyt isä kertoi hänelle Darjasta joka tulisi pian käymään. He halusivat myös lastensa tapaavan ja ystävystyvän, sillä Darjalla oli suunnilleen Liljan ikäinen lapsi. Kun Darja tulee lapsensa kanssa käymään, tuo lapsi osoittautuu Ihanaksi. 

No nyt se on tehty, mitä on pitänyt tehdä jo pitkään. Tutustuin säeromaaniin. Ihana oli hurjan suloinen pieni kirja, mutta ehkä vähän liiankin ihku-ihana. Aika jännästi se oli hyvin erilainen kuuntelukokrmus kuin mikään äänikirja aiemmin.

En tunnistanut kirjasta nuorta itseäni vuosikymmenten takaa, mutta ei kai se mikään ihme ole, kun aikaa on tosiaan vierähtänyt. Vähintään viimeiset parikymmentä vuotta minusta on tuntunut siltä, että nykynuoret ovat niin "oma rotunsa" verrattuna siihen mitä me 60-luvulla syntyneet 80-luvulla olimme. 


2 kommenttia:

  1. Minä mietin tätä lukiessani, että kirjassa puhutaan sanastolla, jota ei vielä omassa nuoruudessa oikein ollut. Onneksi nyt on!
    Sen sijaan tunnemaailmaan samaistuin, jotakin samaa nuoruudessa kai aina on, vaikkakin oman aikakautensa twistillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, tokihan on aina ne nuoruuden ihastumiset ja niiden kautta kypsytään vakavampiin suhteisiin. Itse vaan olin ihan erilainen kuin tämä päähenkilö, paljon vakavampi ja "kypsempi" tuossa iässä, mutta musta tuntuu että meidän sukupolvi oli sitä keskimäärin muutenkin. En ole ikinä nähnyt omissa nuoruuden kaveripiirissä esim sellaista biletystä kuin temppareissa ja se miten avoimia ne on, se vasta outoa onkin!

      Poista