#1 Mydworthin mysteerit
Tammi, 2021
Lukija: Markus Niemi
Kesto: 4 h 17 min
Sir Harry Mortimer ja hänen amerikkalainen vaimonsa Kat olivat palaamassa Kairosta Harryn ja nyt heidän yhteiseen kotiinsa Mydworthissa, Sussexissa, Lontoon lähellä. Eletään 1920-luvun loppua.
He olivat pitkään odottaneet ensimmäistä, rauhallista iltaansa omassa kodissaan, mutta Harrya olikin heti satamassa odottamassa käsky lähteä Lontooseen. Topakkana nuorena naisena Kat lähti ajamaan heidän autoaan kohti Mydworthia, mutta perillä häntä odotti tyhjä talo. Missä olivat palvelijat?
Tämä oli se Englanti, josta hän oli lukenut lapsena ja jonka hän oli nähnyt lukuisissa elokuvissa. Ja nyt hän, Kat Reilly - bronxilaisen baarinpitäjän tytär - ajeli kiiltävällä vihreällä urheiluautolla Englannin kuuluisien kaupunkien läpi aurinkolasit silmillä ja hiukset leppeässä tuulessa hulmuten kuin elokuvatähti konsanaan.
Kun hän lähti jalan kulkemaan kohti Harryn Lavinia-tädin kartanoa tämän piirtämän epämääräisen kartan perusteella, hän sai rämmittyä perille juuri kun kartanolla ammuskeltiin.
He molemmat olivat kokeneet sodan kauhut. Kat, joka oli ollut Kairossa Yhdysvaltain ulkoministeriön palveluksessa, oli sotavuosina toiminut myös sairaanhoitajana. Sota heille tulikin väistämättä mieleen, kun ammuskelun päätteeksi Lavinia-tädin kartanon pihamaalta löytyi nuoren miehen, tädin autonkuljettajan ruumis. Miehen taskuista ja kukkapenkkeihin lennähtäneenä löytyi arvokkaita jalokivikoruja, jotka kuuluivat talossa vieraana olevan pariskunnan rouvalle.
Katista paljastui taitoja, jotka vihjasivat Harrylle, ettei hänen vaimonsa työ passi- ja viisumiosastolla tainnut liittyä sen enempää passeihin kuin viisumeihinkaan.
Kuuntelimme tämän yhdessä mieheni kanssa pitkällä automatkalla. Loppufiilikset meillä olivat hyvinkin yhteneväiset. Kirja oli melko tylsä, kovin ennalta-arvattava, eikä mikään saanut välillä miettimään olisiko sittenkin voinut käydä toisella tavalla. Mieheni ihmetteli, mitä kirjoittajat oikein otaksuivar meidän päättelevän motiivin ym osalta, olimmeko tosiaan hoksanneet jotain mitä meidän ei kuulunut hoksata? Mitä järkeä edes oli kirjoittaa näin ennalta-arvattava kirja?
Itseäni harmitti myös se, ettei aikakausi näkynyt juuri millään tavalla, olin kuitenkin valinnut juuri tämän kirjan koska se sijoittuu 1920-luvulle ja odottanut jotain poirotmaista älyllistä leikittelyä.
Pienenä yksityiskohtana, mutta jatkuvasti toistuvana, lukija äänsi Katin nimen välillä 'kät' tai 'khät', välillä 'tsät' mikä särähti aika pahasti korvaan.
No onpa harmi. Lähtökohta, ajanjakso ja miljöö kuulostaa juuri sellaiselta, että olisin voinut tähän tarttua. Mutta jos juoni etenee kovin ennalta arvattavasti, eikä miljööstä oikein pääse nauttimaan, niin kovin köykäiseksi jäävät antimet.
VastaaPoistaNo niinpä, se minuakin harmittaa! Kaikki speksit kohdillaan. Saa nähdä kokeilenko joskus itsekseni toisen osan. Kiinnostaisi tietää miksi he kirjoittavat näistä niin lyhyitä?
PoistaOnnittelut siitä, että olette kuunnelleet yhdessä äänikirjaa. Me kuuntelimme mieheni kanssa Armi Aavikon tarinan Yle Areenasta ja se toimi hyvin, kun kummallakaan ei ollut tarvetta kiriä sarjaa pikavauhdilla. Kirjojen kanssa on ollut haasteellisempaa, sillä toinen, yleensä minä, olen halunnut jatkaa kirjaa lukemalla tai kuuntelemalla heti eikä niin, että olisin odottanut seuraavaa ajomatkaa. Arjen matkat ovat liian lyhyitä ja eipä meillä ole viikoittain yli puolen tunnin yhteisiä autoreissuja, saati sitten pidempiä.
VastaaPoistaHarmi, että kirja ei napannut.
Meillä on nyt ollut hyvät mahdollisuudet tuohon yhdessä kuunteluun, kun ollaan neljässä viikossa ajettu vähän yli 6000 km, ollaan siis pitkän Italiassa oleilun jälkeen siirrytty Ranskaan ja matkalla kohti Espanjaa 🙂 Lisäksi on iltaisin kuunneltu kämpillä myös sitä yhteistä kirjaa, kun tv:n katselu on ollut ihan minimissään, oikeastaan vain uutiset Areenasta ja se on siinä.
Poista