Klassikkohaaste #9: Minna Canthin Työmiehen vaimo

Klassikkohaaste on puolivuosittain jatkuva (kirjabloggareiden) haaste lukea jokin kenties jo pidempään lukulistalla odottanut klassikkokirja. Tämä on järjestyksessään yhdeksäs haastekierros ja neljäs kerta kun olen itse siinä mukana. Haastetta emännöi tällä kertaa Tuntematon lukija -blogi.

Luin viime talvena Minna Rytisalon romaanin Rouva C, joka kertoo kirjailija Minna Canthin elämästä. Ajattelin jo silloin, että olisi kiinnostavaa tutustua hänen näytelmiinsä ja mikäpä sen parempi tilaisuus kuin klassikkohaaste. Ei sillä etteikö klassikoita voisi lukea muutenkin, mutta jostain syystä niihin tulee tartuttua sen verran harvoin, että jonkinlainen motivoiva potku takalistolle on tarpeen! Kirjaston hyllystä löytyi ennestään tuttu nimi, Työmiehen vaimo. Juonestakin minulla oli jonkinlainen käsitys; Työmies rällää kaikki perheen rahat. 

Vaan oli Työmiehen vaimo paljon enemmänkin. Työmies, Risto, on viinaan menevä laiskamato joka onnistuu lirkuttelemaan vaimokseen Johannan. Näytelmän viidestä näytöksestä ensimmäinen tapahtuu heidän häissään. Tuon ajan tapaan mies saa naimakaupassa haltuunsa vaimon omaisuuden ja humalainen Risto kehuskeleekin miten kaikki häntä nyt kadehtivat, sillä Johanna on paitsi kaunis myös rikas, kuusisataa markkaa on hänellä pankkitilillään ja pankkikirjakin jo Riston hallussa. Nyt on millä ryypätä ja rällätä ja tarjota tietysti häävieraillekin. Kun miespuoliset vieraat tuumailevat, että nykyään naiset haluavat määrätä taloudenpidosta, Ristolla on tästä luolamiesaikainen käsitys mutta Johannalle miehen lurjusmaisuus valkenee liian myöhään. Häihin pölähtää mustalaistyttö Homsantuu ja pian Johanna kuulee tältä että Risto on kihlannut Homsantuunkin. Riston mielestä siinä ei ole kummoista metelin aihetta, kaipa nyt mustalaistyttöä voi narrailla, tuollaista "halvempaa naista", ilman että on sen enempää vakavissaan ja vaihtaa sitten lennossa kuudensadan markan Johannaan. Tätä ei Homsantuu halunnut kuulla ja vannoo miehelle kostoa. Järkyttynyt Johanna haluaisi saman tien erota petollisesta miehestä, mutta häävieraat saavat hänet taivuteltua ja samalla käännettyä kaiken vielä niin päin, että Johanna on se jonka tulee rukoilla anteeksipyyntöä mieheltään, onhan mies sentään "vahvemmalla luonnolla ja suuremmalla viisaudella varustettu". 

Toisessa näytöksessä Ristolla ja Johannalla on jo vauva ja Risto on Johannan pankkitilin tyhjentänyt. Johanna on Kauppatorilla markka kourassaan, miettien ostaako sillä maitoa heikolle lapselleen vai leipää heille kaikille. On helppo arvata miten markalle käy, kun Risto ystävineen yhyttää Johannan torilla. Ristoa ei kiinnosta leipä eikä maito, eikä kyllä lapsikaan kun viinapullo tuntuu jo kielen päällä. 

Jatkossa Johanna tarttuu työhön kuin työhön kerätäkseen roposia lapsensa elättämiseen ja Risto taas pyrkii ehtimään rahastaa kaiken Johannan työn päältä jaon. Homsantuu saa tilapäisesti kostonsa, muttei kummankaan naisen tarina pääty hyvin.

Työmiehen vaimoa pidetään Suomen ensimmäisenä realistisena näytelmänä. Sen kantaesitys oli Helsingin Suomalaisessa teatterissa 28. tammikuuta 1885. Se ei ollut ensimmäinen Canthin mainetta saanut näytelmä, mutta ensimmäinen kerta kun Canth koki kirjoittaneensa jotain merkityksellistä ja omannäköistään. Canth halusi erkaantua fennomaanien kansallisen ihanteellisuuden tavoittelusta ja ryhtyä kirjoittamaan yhteiskunnan epäkohdista kuten miestensä hallitsemista vaimoista, köyhälistöstä ja kaksinaismoralismista jossa myös laki ja oikeus oli miehen puolella.