Sivut

perjantai 31. maaliskuuta 2017

Karoliina Timonen: Kesäinen illuusioni


Karoliina Timonen: Kesäinen illuusioni
WSOY 2015, 165 sivua 


Olen lukenut ja kirjoittanut kaiken alla olevan loppukesästä '15! Kävin kuvaamassa mielestäni hienoja kuvia Tesomajärvellä - ja hukkasin ne. Vasta nyt, maaliskuussa '17, löysin kuvan puuttumisen takia postaamatta jääneen arvion. Lainaan siis kuvan kustantajalta. Sitten sinne loppukesään 1,5 vuoden taa. Kirjan tunnelman muistan vieläkin, ja missä sitä ahnehdin.

----

Luin Karoliina Timosen Kesäisen illuusioni elokuun lopun helteiden aikaan ja voin todeta että siinä oli kirja paikallaan! Kirjassa eletään kuuman alkukesän aikaa, voi kunpa meilläkin olisi ollut sellainen ;-) Timosen esikoisromaanista (jota minä en ole lukenut) tuttu Klarissa on päätynyt asumuseroon ja vuokrannut kesänviettopaikakseen pienen saaren jonka ainokaisessa talossa hän asuu. Kesän mittainen tauko puolisosta ja saaren rauha ja kauneus on se mitä Klarissa juuri nyt kaipaa. Syksyllä kaupunkiin palatessaan hän olisi ehtinyt ajatella minne suuntaan jatkaa Teemun kanssa ja tekeillä oleva romaanikin olisi edennyt jo mukavasti. 

Naapurisaaren huipulla kohoavaan huvilaan on vihdoin tullut asukas. Kesä on helteinen, ilma seisoo paahtavana ja painostavana ja yhtä aikaa Klarissa tuntee itsensä sekä yksinäiseksi mutta myös jotenkin kiusaantuneeksi, kuin oma rauha ja yksityisyys olisi mennyttä. Hän kuulee miehen soittavan Nina Simonea ja tuntee miehen polttamien sikareiden tuoksun. Kun päiviä kuluu, eikä Klarissa ole vieläkään tavannut naapuriaan, hän päättää tehdä aloitteen ja soutaa Variskallioon. Tästä alkaa jännittävien tapahtumien ketju.

Aloin lukea kirjaa lukumaratonin päätteeksi, tilanteessa jossa olisi voinut kuvitella kaipaavansa hiukan huilia paljosta lukemisesta. Mutta tätä kirjaa ei niin vain laske käsistään. Kellon piipatessa lukuajan päättyneeksi painoin vain sivumäärän mieleen ja jatkoin samaa kyytiä vielä viitisenkymmentä sivua, niin koukuttunut olin Kesäisen illuusioni latautuneeseen tunnelmaan. Ja heti kun pystyin muilta häiriötekijöiltä jatkamaan, palasin taas Klarissan ja Olavin seuraan. Minähän en lue dekkareita, joten en ollut aikoihin lukenut mitään näin tiheätunnelmaista ja nautinkin kovasti tästä jännityksen tunteesta ja täydellisen kesälukemiston annista. Täydet viisi tähteä!


4 kommenttia:

  1. Minä sain tämän juuri luettua. Tunnelma kirjassa on kyllä varsin tiivis, mutta loppu sai minut hieman hämilleni. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun pitää ehkä lukea tämä kesällä uudestaan :-D

      Poista
  2. Olen koettanut lukea kaikki kirjablogikavereitteni kirjat, ja tämäkin on hyllyyn hankittuna. Jospa ensi kesän helteillä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti ensi kesä on helteisempi :-) Minulla on viime kesältä odottamassa kevään reissulla ostamani englanninkielinen pokkari, jonka miellän nimenomaan kesähellelukemistoksi.

      Poista