Sivut

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Audrey Magee: Sopimus



Audrey Magee: Sopimus
Atena 2015

Peter Faber, jalkaväen sotilas, menee naimisiin saadakseen vihkiloman. Lyhyen, tervetulleen paon rintamalta. Morsian, Katharina Spinell turvaa selustaansa; hän saa leskeneläkkeen jos Peter kaatuu. Sotilaspastori puhuu, Katharinan valokuva on maassa naista edustamassa. Samalla kellonlyömällä Katharina osallistuu seremoniaan Berliinissä, vanhempansa todistajinaan. Nyt he ovat aviopari.

He tapaavat ensimmäisen kerran kun Peter tulee vihkilomalle Berliiniin. Kukaan ei odota heidän tuntevan mitään toisiaan kohtaan, mutta he rakastuvat. Peterin lomakin saa jatkoa kun hän osallistuu appiukkonsa töihin, häätää juutalaisia kodeistaan. Katharinan isä saa perheelleen yhden tuollaisen hienon kodin. Kiiltävät puulattiat, flyygeli, taidetta, vaatekaapissa silkkileninkejä ja pitkiä turkkeja ja kaikki tämä on nyt heidän. Vihdoinkin on heidän vuoronsa nauttia elämästä.

Peter palaa rintamalle Kiovaan. Pian marssitaan itään, Pultavaan, Harkovaan ja sodan yhdeksi käännekohdaksi muodostuvaan Stalingradiin jonne Neuvostoliiton armeija heidät saartaa. Mutta Berliinistä odotetaan apua, Führer huolehtii omistaan. 

Sodan raadollisuutta ei kirjan sivuilla kaunistella. Sopimus on romaani joka ei ylipäätään kaunistele yhtään mitään. Kaikki mahdolliset ihmiskehon eritteet ovat läsnä, kohtalot ovat karuja, kärsimykset realistisia. Kun suljin kirjan takakannen olin vaikuttunut, mutten oikein tiedä millä sanalla tarkemmin tunnettani kuvaisin. Järkyttynyt on ehkä vähän liioiteltua, mutta ei tämä helppo kirja ollut, eikä lopun rehellinen suorasukaisuus ollenkaan pehmentänyt kaikkea luettua.

Mutta sopimus, se piti loppuun saakka. 

10 kommenttia:

  1. Rehellisesti kirjoitettu: Tämmöistä se oli.

    Yksi parhaita viime vuoden kirjoista!

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teki kyllä ison vaikutuksen. Minusta on hienoa, että nykyään voidaan kirjoittaa niin suoraan!

      Poista
  2. Oi että, Sopimus oli yksi viime vuoteni vahvimmin vaikuttaneista teoksista. Ei helppo, todellakaan, mutta jäi mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ollut helppo ei, mutta hyvä ettei ollutkaan. Oli todella vaikuttava.

      Poista
  3. Kaiken muun mainitsemasi hyvän lisäksi tässä oli kiinnostavaa sekin, että tapahtumia vietiin eteenpäin pitkälti dialogin voimin.

    VastaaPoista
  4. En pitänyt tämän kirjan lopusta. Luin viime vuonna liian monta sotaan liittyvää kirjaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loppu oli kyllä rankka ja ihan aluksi, kun tajusin että nyt taidetaan olla pitkään rintamalla, ajattelin että voi ei (koska rintamakuvaukset harvoin ovat mieleeni) mutta se kuvaus oli niin erilaista, että luin sitä hyvin keskittyneenä.

      Poista
  5. Sopimus oli viime vuoden kirjakolahduksia. Sen karuus ja kotirintamanäkökulma puhuttelivat. Kiitos jutustasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä puhutteli isosti. Kiitos itsellesi kommentista!

      Poista