Enni Mustonen: Emännöitsijä

Enni Mustonen: Emännöitsijä

Otava 2015, 447 sivua

Piikatyttö Idan tarina Mustosen sarjassa Syrjästäkatsojan tarinoita on edennyt kolmanteen osaansa. Ida on piikonut Topeliuksilla, ollut lapsenpiikana Sibeliuksilla ja on nyt päätynyt aivan erilaiseen pestiin Albert Edelfeltin yhden hengen ateliertalouteen. Ei aikaakaan kun Ida päätyy myös isäntänsä malliksi. 

Kun vahalevy oli lopulta valmiiksi kaiverrettu, hän näytti sitä minulle. Oudolta tuntui ajatella, että se kaunis nainen olin minä, vaikkei kasvoja näkynytkään. Kaipa Albert-herra oli tyytyväinen, koska kysyi, ottaisinko hänen seurakseen viiniä. Sitä samaa manzanillaa hän kaatoi jälleen lasiini ja kumartui kilistämään kanssani.

- Ida är ju en fin modell, hän sanoi hymyillen ja kysyi, suostuisinko toistekin olemaan hänen mallinaan. Pitihän se luvata, kun Albert-herra kerta kehui minua hyväksi malliksi. Viinilasin tyhjennyttyä vein sen kyökkiin ja toivotin kamarin ovelta hyvää yötä.

Vielä yöllä sängyssäkin tunsin Albert-herran kosketuksen ihollani.

Ida pääsee työtehtävissään nyt helpommalla, kun ei tarvitse ruokaakaan laittaa. Edelfelt syö aina ulkona ja enemmän Ida saakin huolehtia juomapuolen riittävyydestä. Kerrankin talousrahaa on riittämiin ja anteliaan isännän myötä muut pihapiirin piiat jo kadehtivatkin Idan uusia työasuja. Kiinnostavia miehiäkin on kuvioissa, mutta kaikki ei ota sujuakseen. 

Elämätön päivä, niin juuri, elämättömiä olivat kaikki minun päiväni tässä loukossa, johon olin itseni sulkenut muutaman vaivaisen satamarkkasen takia. Äkkiä tuntui ihan siltä kuin voima katoaisi jaloista. Hädin tuskin pääsin meidän rappuun. Rautakaiteesta piti pidellä molemmin käsin, jotta pääsin kiipeämään turvaan omaan kamariini. Vasta siellä peiton alla saatoin parkua ääneen ja ristiä käteni.

Hyvärakasjumala, anna minulle oma elämä!

Emännöitsijä jatkaa tuttuun Mustosen tyyliin josta niin kovasti pidän. Tämä oli kolmesta romaanista mielestäni paras, ehkä siksi että tässä oli eniten tapahtumia ja Edelfeltin myötä Idan työnkuvakin oli uudenlainen. Muutosta takaisin Helsinkiin seurasi myös Idan vivahteikkaampi vapaa-ajan vietto, nyt käytiin niin Ateneumissa kuin elävissä kuvissakin ja muutamia poliittisia / historiallisia tapahtumiakin kirjasta löytyi. Edelleen soisin niitä otettavan mukaan enemmänkin, ovathan ne omiaan luomaan sitä yleistä ajankuvaa. Idan tarina on ollut hyvä jatko Mustosen historiallisille kirjasarjoille.