Frida Skybäck: Kirjakauppa Thamesin varrella

Frida Skybäck: Kirjakauppa Thamesin varrella

WSOY, 2021

Alkuteos: Bokhandeln på Riverside Drive, 2018

Lukija: Sanna Majuri

Kesto: 14 h 53 min

Jos Charlotte olisi voinut valita, hän ei olisi lähtenyt Lontooseen. Mutta kun asianajaja oli soittanut ja kertonut tädin jättämästä perinnöstä, Charlottan oli lähdettävä paikan päälle, siitäkin huolimatta että puhelu oli kuulostanut huonolta aprillipilalta. Asianajaja oli vieläpä todennut, että heidän oli täytynyt olla tädin kanssa erityisen läheisiä, sillä täti oli jättänyt hänelle kokonaisen viktoriaanisen rakennuksen, jossa oli yläkerrassa kaksi asuntoa ja alakerrassa kirjakauppa, mutta eihän se pitänyt alkuunkaan paikkaansa. Täti ei ollut hänen tietääkseen käynyt Ruotsissa, eivätkä he olleet koskaan edes tavanneet. 

Perille päästyään Charlotte sai käyttöönsä huoneistoista sen, jossa Sara-täti oli asunut. Toisessa oli vuokralla William, joka on kirjailija. Kirjakaupan kaksi työntekijää, Sam ja Martinique, pitivät kauppaa auki, vaikka surivat kovin työnantajansa äkillistä poismenoa. 

"Mitä tätini oikein kertoi minusta?"

Martinique puri huultaan ja sormeili trendikästä kaulakoruaan joka oli tehty isoista puuhelmistä.

"Vähän kaikenlaista. Että sinä asut Ruotsissa ja johdat menestyksekästä yritystä. Että sinä pelkäät lentämistä, tietysti, ja että siksi et ole koskaan käynyt täällä." Hän kääntyi kohti Samia, joka oli Martiniquen tavoin istumaan alas. 

"Kertoiko Sara jotain muuta?"

Sam raapi korvantaustaansa.

"Joo, että sinä tykkäät sanapeleistä. Ja amerikkalaisista tv-sarjoista."

Sara maistoi pataa ja yskähti vaivihkaa käsivarteensa, ruoka poltti kurkkua. Aina kun joku heistä mainitsi Saran nimen, heidän ilmeensä muuttui. Heidän silmänsä kiilsivät, eikä Charlottella ollut sydäntä paljastaa, että kaikki mitä täti oli hänestä tiennyt, oli ollut peräisin hänen Facebook-päivityksistään. 

Charlotte löysi kirjeen joka tädin oli ilmeisesti pitänyt postittaa sisarelleen, mutta sen hän tajusi vasta kun oli ehtinyt avata kuoren. Miksi Sara oli osoittanut kuoren niin hämäävästi Neiti Rudbergille, eikö hän tiennyt äidin menneen jo kauan sitten naimisiin? Ja mitä hän oikein pyytelee niin kovin anteeksi kirjeessään? Kirjeestä ja seinille kehystetyistä valokuvista päätellen sisarukset olivat olleet hyvin läheisiä ennen Saran syntymää. Mikä olisi voinut tulla heidän väliinsä ja erottaa heidät vuosikymmeniksi? 

Toisessa aikatasossa, kesällä 1982, nuoret ja seikkailunhaluiset siskokset saapuvat Lontooseen, mutta elämä ei ole niin helppoa kuin he olivat uneksineet. Ainoa majoitus jonka he löytävät, ja johon heillä on Lontoon keskustassa varaa, on surkea soppi kommuunissa.

Kristina ei viihdy täällä lainkaan. Mikään ei ole sujunut niin kuin hän kuvitteli. Hänellä ja Saralla ei ole omaa asuntoa, ei kivaa pientä keittiötä ja liinaa ruokapöydällä, ei kukallisia posliiniastioita. Heidän oli tarkoitus aloittaa alusta, luoda oma elämä, mutta sen sijaan he asuvat kommuunissa, jossa kukaan ei koskaan tunnu nukkuvan. 

Kun Sara on poissa, Kristina harvoin uskaltautuu ulos huoneesta muiden seuraan. Hänestä ei ole kiva että he ovat aina aineissa tai että hänen täytyy tyhjentää lavuaari neuloista joka ikinen kerta, kun haluaa mennä pesulle.

Heidän haaveilemiaan unelmatöitä ei myöskään ole löytynyt. Sara on töissä törkyisessä pubissa. Kristina voi pahoin aina, kun käy siellä tapaamassa siskoaan. Pubin sisäilma on savusta raskas. Ikkunalla on kuolleita kärpäsiä, seinät ovat värjääntyneet ruoankärystä ja koko paikka haisee tunkkaiselta ja pinttyneeltä.

Kun Sara alkaa seurustella Belfastista tulleen pojan kanssa, Kristina pelkää että tämä vie hänen sisarensa pois Lontoosta ja hänen on palattava yksin takaisin Ruotsiin. Mutta Daniel on töissä tehtaassa ja hänellä on oma asunto kirjakaupan yläpuolella, niin iso että siskokset voivat muuttaa sinne yhdessä ja jakaa toisen huoneista. Kaikki muuttuu vielä paremmaksi, Sara vakuuttaa.

Charlotte ei ole itse lukenut kovinkaan monia kirjoja, joten ajatus päivittäisestä työstä kirjakaupan asiakaspalvelusta tuntui haastavalta. Aluksi häntä pelottivat erityisesti asiakkaat jotka pyytävät lukusuosituksia ja hän tarvitseekin paljon apua kaupan kahdelta työntekijältä, Samilta ja Martiniquelta. Toisaalta hän alkaa innostua lukemisesta myös itse ja lukee useampia Martiniquen hänelle suosittelemista kirjoista. Hän huomaa myös, ettei ole ollenkaan niin hidas lukija kuin oli kuvitellut. Samalla hän alkaa viihtyä kirjakaupassa aina vain paremmin ja suunniteltu muutaman päivän pyrähdys Lontoossa venyi viikoiksi. 

Kirjakauppa oli viittä vaille konkurssikypsä, mutta Charlottella oli oma kauneusalan yrityksensä Ruotsissa, joten tilikirjojen läpikäyminen ja markkinoinnin suunnittelu oli hänelle tuttua. Tullessaan hän oli ajatellut voivansa juuri ja juuri olla pois Ruotsista tuon muutaman päivän jonka veisi järjestellä kirjakauppa myyntikuntoon, mutta nyt hän alkoi tosissaan miettiä tarvitaanko häntä välttämättä Ruotsissa, vai voisiko hän jatkaa elämäänsä Lontoossa. Yläkerran vuokralainenkin saattaa vaikuttaa päätökseen.

Kansainvälisissä painoksissa on erilaisia kansikuvia, laitan tähän alle oman suosikkini. Hain vaihtoehtoisia kuvia heti alussa, joten tällaiseksi kirjakaupan ulkoapäin kuvittelin kirjaa kuunnellessani ja kuva siivittikin aivan erilaiseen tunnelmaan. 

Plussaa annan kahdesta aikatasosta, joka on feelgoodissa epätavallista. Siskosten välit vieneen tapahtuman aukikeriminen toi myös mukavasti jännitystä. Ilman näitä kahta olisin antanut kirjalle kolme tähteä, mutta edellämainitut tienasivat neljännen.