Eeva Kiviniemi: Keikka

Eeva Kiviniemi: Keikka

#3 Kati Berg tutkii

Saga Egmont, 2023

Lukija: Hannamaija Nikander

Kesto: 7 h 54 min

Kati ja hänen aviopuolisonsa Pertti ovat palanneet yhteen ja Nalle on jäänyt menneen kesän ihastukseksi. Välit juuri poliisiksi valmistuneeseen tyttäreen Millaan ovat edelleen ongelmalliset, joten Kati on yllättynyt, kun Milla itkusta täristen purkaa hänelle sydäntään ilmoituksesta, jonka poliisi oli saanut valvontaeläinlääkäriltä Turun naapurikunnassa olevasta maatilasta. 

Kati silittää itkevää ja tärisevää tytärtään ja miettii, mitä sanoisi. Hän itse oli omistanut koko elämänsä eläinten oikeuksien puolustamiselle, mutta Millaa asia ei ollut tähän asti tuntunut kiinnostavan. 

"Milla, teillä ei ollut vaihtoehtoja. Nyt ne lampaat eivät ainakaan enää kärsi. Sinä teet tärkeää ja arvokasta työtä, vaikka se tällä kertaa tarkoittikin niille lampaille kuolemaa. Olet rohkea, kun pystyt kohtaamaan tuollaisen tilanteen. Itse en ehkä pystyisi. Seuraavalla kerralla saatat ehkä pelastaa jonkun eläimen hengen", Kati lohduttaa.

"Tiedätkö, mistä sitä maajussia epäillään? Millainen rangaistus tuollaisesta tulee?" Pertti kysyy.

"Omistajaa epäillään törkeästä elöinsuojelurikoksesta. Mutta jos sillä on niitä mielenterveysongelmia, niin ei siitä käytännössä seuraa paljon mitään. Toivon totisesti, että se saa ainakin eläintenpitokiellon", Milla nyyhkyttää. 

Milla katsoo äitiään tuskaisin silmin.

"Miksi kukaan tekee eläimille tuollaista? Ei ne lampaat olleet tehneet kenelläkään mitään pahaa", hän hokee.

"Useimmat ihmiset eivät osaa ajatella, että eläimet ovat tuntevia ja ajattelevia olentoja, ihan niin kuin mekin. Niillä voi olla vähän erilaiset ajatukset ja tavat viestiä keskenään, mutta tutkimusten mukaan lähes kaikki lajit tuntevat kipua ja tuskaa, iloa ja riemua, jopa kaipausta ja onnea", Kati kertoo.

Milla näyttää kuuntelevan. Kati näkee hänestä, että pahin on vielä kertomatta. 

"Äiti, tiedätsä, sillä hetkellä mä vihasin sitä lampaiden omistajaa. Näin ei saisi sanoa, mutta mun teki oikeesti mieli ottaa virka-ase ja ampua se tyyppi siihen keittiön pöydän ääreen. Siinä se vaan kittas kaljaa ja surkutteli itseään, kun me oltiin jouduttu tappaan hänen eläimensä. Fyi fan", Milla sähähtää.

Katin ja Pertin perheeseen liittyy uusi jäsen, pieni remmirähisevä rescuekoira joka saa nimekseen Stella. Koiran kanssa metsässä kulkiessaan Kati huomaa, että tutun puron ympäristö on muuttunut kummalliseksi, kuin siellä olisi ollut metsäpalon alku, mutta puiden rungot eivät ole hiiltyneitä. Puron vesikin haisee pahalta ja Kati ottaa siitä näytteen, jotta Pertti voi antaa sen tutkittavaksi ystävälleen yliopistolla. Näyttää siltä, että Kati on törmännyt ympäristörikokseen. 

Rikoksen uhriksi joutuu myös edellisosasta tuttu valokuvaaja Venla, joka on ottanut vastaan lehtikuvaajan kesäpestin valtakunnan ykkösmediasta. Toimituksessa on juhannuksen vietosta erikoisempi juttuidea; hänen pitäisi lähteä liftaamaan Helsingin lähisaariin matkaaviin veneisiin ja tehdä haastattelukierros. Toimittajat ovat jo juhannuksen vietossa, joten hänen pitäisi selviytyä keikasta yksin, mikä sai hänet aluksi epäröimään. 

Kun hänet toivotettiin tervetulleeksi upeaan kymmenmetriseen purjevenekaunottareen hänestä alkoi kuitenkin tuntua, että kuvareportaasista voisi tulla hyvä. Päivän kääntyessä iltaan hän oli kokenut yhteisöllisyyttä, hänelle oli tarjottu ruokaa, skumppaa ja mansikoita ja ennen kaikkea hän oli saanut kuvia joihin on vilpittömän tyytyväinen. Ennen kuvauspäivää koettu jännitys oli tipotiessään ja hän lähestyi uusia veneitä jo huolettoman ennakkoluulottomasti. Lopuksi hän kysyi kyytiä takaisin mantereelle asiallisen näköiseltä keski-ikäiseltä mieheltä esitellen itsensä meriliftauksesta juttua tekeväksi ykköslehden toimittajaksi. 

Hän ottaa pari nopeaa tunnustelukuvaa veneestä. Kantta reunustaa matala kaide ja kajuutan ympäri pääsee liikkumaan helposti. Kuvia saisi monesta eri kulmasta. Kannella on tilaa myös oleskeluun. 

"Tää on ihanan retro. Jos mulla joskus olisi vene, se voisi olla tällainen", Venla sanoo miehelle. 

"Tämä onkin kiva paatti, helpompi kuin purjevene, joka mulla oli aikaisemmin. Ennen kuin hankit veneen sun pitää käydä saaristolaivurikurssi ja oppia navigoimaan", mies neuvoo.

Kun he lähtevät laiturista, Venla heiluttaa kättään onnellisten saarelle, joka jää kellumaan auringonlaskuun. Hän ottaa kuvan, jossa Suomen lippu hulmuaa tyrskyävää merta vasten. Hän katsoo saarta niin kauan kuin se näkyy. Venlalta kestää hetken tajuta, että vene ei olekaan matkalla Helsinkiin. Se suuntaa avomerelle. 

Keikassa oli vielä edellisiä osia enemmän eläin- ja luonnonsuojelunäkökulmaa. Puhdasrotuisten koirien kasvattajana ja perusteellisten terveystutkimusten kannattajana en oikein pitänyt rescuekoiratoiminnan julkituomisesta, mutta muuten oli mukana paljon hyvääkin. 

Ehkä silti kirjan tyyli oli kauttaaltaan turhankin luennoiva ja saarnaava. Kuunnellessa tuli sellainen tunne, että kirjailija oli päättänyt etukäteen tietyt asiat, kuten tehotuotanto, ihmisten vääristynyt luontosuhde, sademetsien hakkuut, jätteiden luvaton hävittäminen, myrkkymaalit, ympäristörikosten tutkimatta jättäminen, poliisien resurssipula ymv jotka haluaa kirjaan mukaan ja pyrki sitten sijoittelemaan niitä tietoiskunomaisesti sopiviin kohtiin. Pidempänä esimerkkinä tuo ensimmäinen lainaus heti kirjan alusta. Samassa kohtauksessa Milla liittyy mm Animaliaan, joten kirjailija esittää valmiina pakettina ongelman ja sen ratkaisuvaihtoehtoja, eli jos lampaiden kohtalo kosketti, toimi kuten Milla ja ryhdy tukemaan näitä järjestöjä ja yhdistyksiä. 

Olen itsekin ollut tiiviisti mukana eläinsuojeluyhdistyksen toiminnassa joten todellakin arvostan vapaaehtoistyön saamaa julkisuutta, mutta silti noin selkeä alleviivaus tuntuu romaanissa ehkä hieman ylimitoitetulta ja saattaa kääntyä itseään vastaan. 

Tästä kritiikistä huolimatta dekkari oli kiinnostava ja lopussa jopa jännittävä. Kaksi erillistä juonta yhdistettiin kätevästi, kovin uskottavia dekkarit eivät kai useinkaan ole... Oletettavasti sarja saa jatkoa, mutta nyt olen tuon paasaamisen osalta kiikun kaakun vieläkö jatkan sen parissa...