Sivut

Sivut

perjantai 20. tammikuuta 2023

Tove Ditlevsen: Lapsuus

 

Tove Ditlevsen: Lapsuus
Kustantamo S&S, 2021
Lukija: Mirjami Heikkinen
Kesto: 2 h 59 min


Tove syntyi vuonna 1917 Kööpenhaminan työläiskaupunginosassa. Hänellä on veli Edvin, joka on perheen ylpeys, onhan hän poika, eikä tyttö jota pitää elättää kunnes tämän saa naitettua miehelään. 

Lapsuuteni pohjalla on nauravainen isä. Hän on musta ja vanha kuin kaakeliuuni. Tiedän hänestä kaiken, ja jos haluan tietää enemmän, voin aina kysyä. Omasta aloitteestaan hän ei minulle puhu, koska ei tiedä mitä sanoisi pienille tytöille. Joskus hän taputtaa minua päälaelle ja sanoo: heh, heh. Silloin äitini puristaa huulensa yhteen, ja isä ottaa kiireesti kätensä pois.

Alakerrassa asuu Tähkäpää, jonka vanhemmat juovat ja riitelevät, ja Tähkäpää on aina mustelmilla. Kun poliisi hakee jomman kumman vanhemmista pois, laskeutuu vihdoin hiljaisuus. Toven vanhemmat eivät juo eivätkä riitele, hän on sillä tapaa onnekas.

Tove osaa lukea ja kirjoittaa jo 6-vuotiaana, mistä äiti ylpeänä kehuu häntä vieraille jotka vain jaksavat kuunnella: kyllä köyhänkin lapsella voi olla lukupäätä. Siitä Tove epäilee, että äiti saattaa pitää hänestä. Hän yrittää aina saada äidin hyväksyntää, että tämä hymyilisi eikä raivoaisi. Isä pitää hänestä, sen Tove tietää, sillä isä ei koskaan lyö, ja antoi sitä paitsi hänelle viisivuotislahjaksi Grimmin satukirjan, jota ilman hänen lapsuutensa olisi ollut paljon harmaampi ja ankeampi. 
1930-luvulla lämmittäjänä työskennellyt isä jäi työttömäksi, ja se oli asia jota pyrittiin salaamaan viimeiseen saakka, vaikkei siinä ollut mitään erikoista; puolella seudun lapsista oli työtön isä kotona. 

Olipa hyvä, että aloin kuunnella tätä trilogiaa, sillä pidin tätä sekä kiinnostavana että koukuttavana. Jatkan varmasti seuraavaan osaan. 

Ditlevsenin sanotaan tulevan köyhästä perheestä. Olen ollut kiinnittävinäni aiemminkin eroa tuon ajan köyhyyteen suomalaiskaupungeissa ja Ruotsissa tai Tanskassa, samoin nyt tässä kirjassa. Meillä kaupunkilainen köyhä perhe 1920-luvulla olisi asunut hellahuoneessa, Toven nelihenkisellä perheellä oli erikseen keittiö, olohuone ja makuuhuone, ja vaikka tilat olivat talvella kylmiä ja rahasta oli tiukkaa, ei tarvinnut kuitenkaan elää niin ahtaasti. Meillähän asumisolot väljenivät vasta kun nukkumalähiöitä alettiin rakentaa. Yleistä oli sekin, että jos pystyttiin nipistämään yksi huone pois omasta käytöstä, siihen otettiin alivuokralaiseksi yksineläjä. Sukulaistädilläni Helsingissä oli "alivuokralaisneiti" vielä minun lapsuudessani, 1970-luvulla. 
Köyhyys oli Toven perheessä myös sitä, että piti ostaa leipomosta vanhaa leipää ja vanhoja viinereitä. Tanskalaiset ja heidän viinerinsä! Tove osti omin luvin talousrahoilla myös vanhoja kermamunkkeja ja ahmi ne kotimatkalla, eikä äiti huomannut mitään. Kirjassa kerrottiin, että samoissa taloissa ja muuten samanlaisissa kodeissa, mutta kadun puolella, asui parempaa väkeä. Ehkä heillä oli flyygeli. Paremmat vaatteet ja tuoreita viinereitä. 

6 kommenttia:

  1. Joo näitä outoja piirteitä köyhyydessä oli. Minulle tämä oli aika ankea kokemus enkä ole yhtään vakuuttunut, että luenko trilogiaa loppuun. Se meno kun ei juuri kauniimmaksi kaiketi muutu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä uskon että jatkan 🙂
      Aloin nyt kuuntelemaan Karin Smirnoffin trilogiaa, ja se vaikuttaa kyllä roimasti paljon rujommalta kuvaukselta 😬
      (Sehän ei tosin autofiktiota ole, mutta ihan kuvaustapaa verraten.)

      Poista
    2. Ahaa, minusta taas Janan seikkailuja on yllättävän helppo lukea mustan huumorin vuoksi! Toisaalta taas en juuri huumorin takia kestänyt lukea Joonatan Tolan esikoiskirjaa, että ei tässä kyllä kummempaa logiikkaa tunnu olevan. :D

      Poista
    3. Minustakin sitä on helppoa kuunnella, eniten ehkä siksi, että se on vetävä tarina ja heti alusta tietää, että paha saa palkkansa! Verrattuna sellaisiin, missä on pitkään jatkuvaa kiusaamista ja sen kokija kirjoitetaan puolustuskyvyttömäksi kärsijäksi, jonka tulevaisuudessa ei näy mitään valoa 🤷

      Poista
  2. Mulla odottelee koko trilogia hyllyssä lukemistaan. Ajattelin, että luen joululomalla, kun on kunnolla aikaa, mutta niin se vaan jäi. Ehkä sitten kevään mittaan luen kaikki kolme pötkössä. 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on kyllä niin lyhyitä, että hyvin voi kaikki lukea putkeen 😊

      Poista