Sivut

Sivut

keskiviikko 8. heinäkuuta 2020

Eppu Nuotio: Anopinhammas (Ellen Lähteen tutkimuksia 2)


Eppu Nuotio: Anopinhammas (Ellen Lähteen tutkimuksia 2)
Otava, 2018
Lukija: Tuija Kosonen
Kesto: 7 h 14 min
Kuunneltu Nextoryn sovelluksessa.


Ellen on lähtenyt puutarhamatkalle Andalusiaan, matkalle jolla on osanottajia ympäri Eurooppaa. Ryhmää on vetänyt kuusikymppinen Carlos, joka on flirttaillut Ellenille koko viikon ja ollut tarjoamassa käsivarttaan, vaikka tie olisi ollut viivasuora. Kiertomatka on nyt päättymässä upeaan valkoiseen hotelliin ja sen puutarhaan, joka on kuin värien ilotulitus ja jonka pihalla huutelevat riikinkukot.

Hotellissa vietetään illalla hääjuhlaa ja valmistelut ovat täydessä käynnissä. Hääparin näkeminen tietää onnea, Ellen ajattelee, ja on yllättynyt kun hotellissa on myös suomalaisia vieraita, mutta se johtuu siitä, että hääparin sulhanen Mikael on turkulainen ja morsian Carmen on andalusialainen. Carmen taas pitää hyvänä enteenä sitä, että Ellen on kotoisin Turusta kuten sulhokin, ja kutsuu siksi Ellenin hääjuhlaan, Ellen puolestaan Carloksen avecikseen.

Carmenin perheelle nuorten rakkaus on tärkeintä, vaikka onkin surullista päästää tytär kauas Suomeen saakka. Mikaelin äiti Sirkka taas ei ole mielissään oikein mistään, hääpaikan kuumuudesta tai poikansa valinnoista ylipäätään.

Huuto herättää Ellenin keskiyöstä, kesken sikeimmän unen. Kirkuna halkoo pimeyden, sydän pyrkii rinnasta ulos. Ellen kompuroi ylös vuoteesta, vetää lakanaa ympärilleen, näkee parvekkeen avoimen oven, kuulee meren kohinan, mutta ei siltikään hetkeen tiedä missä on. Ei hetkeen käsitä, kuka karvainen ja hyvin alaston mies hänen sängyssään makaa. 

Riikinkukot ne vain huutavat, Carlos lohduttaa. Ellenin tulee miestä vielä ikävä.
Mutta aamulla kun Ellen herää ja on lähtemässä aamu-uinnille, hotellin edessä on ambulanssi ja tiedetään kertoa jonkun kuolleen sydänkohtaukseen. Carmen itkee lohduttomasti, hänen perheensä ja iso sukunsa lohduttavat häntä kun ambulanssi vie Mikaelin äidin mukanaan. Elleniä ei Turussa odota mikään kiireellinen, joten hän päättää jäädä vielä Andaluciaan auttamaan äkillisen menetyksen kokenutta suomalaisperhettä. Miten huono alku uudelle avioliitolle. Carmenia pelottaa miten anopin kuolema tulee vaikuttamaan heihin ja miten hän tulee pärjäämään yli Suomen pimeän talven, kun tuoreen aviomiehen suku tuntuu syyttävän häntä anopin kuolemasta.

Takaumissa siirrytään välillä menneille vuosikymmenille, maatilalle Mynämäellä, kun Mikaelin äiti on siellä miniänä. Mikaelin piti aloittaa häiden jälkeen uudessa työpaikassa Turussa, mutta kaikki muuttui, kun isä tarvitsi nyt poikaansa auttamaan samaisen maatilan töissä ja nuorenparin uusi vuokra-asunto Turun keskustassa piti sekin unohtaa. Mynämäellä Carmen palelee ihan konkreettisesti, eivätkä miniän ja appiukon välit ole sen lämpimämmät.

Myös ensimmäisestä osasta tutut Samuel ja tämän tyttöystävä Sindi sekä Silja (Innan kaverin Pilken äiti) ovat mukana. Nuoret ovat nyt 19-vuotiaita ja seurustelleet kohta vuoden, muuttaneet yhteen, tehneet graffiteja, matkustelleet. Samuel suorittaa siviilipalvelustaan ravintolassa ja Sindi on töissä kahvilassa, jossa häntä stalkkaa ei-toivottu, iljettäviä kuiskutteleva ihailija. Silja puolestaan on etsinyt seuraa Tinderistä ja turhautunut tarjontaan, kunnes tapaa Pekan ja rakastuu. Pekka voittaa nopeasti puolelleen myös Pilken.

Voiko tämä olla tottakaan, Silja ajattelee kun Pekka laskee tarjottimen pöydälle heidän väliinsä.Teetä juova mies, samassa kaupungissa asuva vapaa töissä käyvä mies. Mies joka saisi kenet tahansa, joka voisi olla kiinnostunut kenestä tahansa, mutta on kiinnostunut minusta.

Ellenin käy Carmenia sääliksi, kun naisesta tuntuu, että häntä yritetään savustaa pois maatilalta. Mikaelin täti Irmakin puuttuu joka asiaan ja yrittää ajaa hänet kumoon pimeällä kylätiellä. Ehkä yhteinen tekeminen auttaisi naista kotiutumaan, Ellen ajattelee ja istuttaa Carmenin kanssa sipulikukkia.

Ellen ja Carmen tekevät vielä viimeistä ryhmää, tiivistä tulppaanirykelmää, josta riittäisi Carmenille iloa huhtikuusta kesäkuulle saakka. Carmen asettelee sipuleita Ellenin ohjeiden mukaan kaivamaansa kuoppaan ja hänen silmänsä osuu johonkin valkeaan mustan mullan seassa. 
Hän kaivaa innoissaan, nostaa pieniä valkeita helmiä esiin mullan seasta ja esittelee niitä Ellenille kuin aarteita. 
- Helmet tietävät hyvää, Carmen sanoo. - Vihdoinkin hyvä enne. 
Ellen kääntelee Carmenin löytöjä käsissään. Helmiä ne eivät ole. Hampaita, hän ajattelee, muttei sano mitään, ei tahdo pelästyttää Carmenia, ei pilata hänen iloaan.

Näppärästi kulki juoni tässä toisessakin Ellen Lähteen osassa. On piristävää kun päähenkilö on rehevästi aikuinen nainen, kuusikymppinen. Veri ei roisku, poliiseja ei vilise, sen sijaan ratkotaan sukusalaisuuksia. Todellakin cozy crimea ja ihanan kesäistä, Andalucian lämmön oikein tuntee hyväilevän ihoa.


6 kommenttia:

  1. Eppu Nuotio on aivan käsittämättömän tuottelias kirjailija! Olen lukenut muutaman hänen teoksensa sekä hänen yhteiskirjansa Pirkko Soinisen kanssa.
    Eppu Nuotion teksti yleensä on hersyvää ja niin vaikuttaa tässä Ellen-tarinassakin olevan. Mutta vaikuttaa myös olevan aika monta juonenkäännettä. Ehkä minua kiinnostaisi enemmän, jos tapahtumat olisivat jääneet sinne Andalusiaan, sillä Mynämäki ei niin houkuttele, anteeksi vaan.
    Sinänsä hauskaa, että Eppu Nuotio kirjoittaa Ellenistä, kun Pirkko Soiniseltakin tuli kirja nimeltään Ellen, tosin siinä oli kyseessä Ellen Thesleff.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa että mainitsit Pirkko Soinisen kanssa kirjoitetun kirjan, sillä lisäsin juuri eilen heidän kirjoittamansa dekkarin äänikirjasovelluksen suosikkeihin!

      Jotain Nuotion kirjoittamaa rakkausromskua yritin lukea muutama vuosi sitten, mutta se jäi kesken heti alkutekijöihinsä. Näihin dekkareihin sen sijaan olen todella tykästynyt, yritän vähän säästellä sitä kolmatta ;)

      Poista
  2. Kuulostaapa tämä hyvältä! Jo kirjoittamasi perusteella tiedän pitäväni tästä. Mitä mieltä olet, kannattaako kirjat lukea järjestyksessä vai ovatko ne itsenäisiä tarinoita?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoisin että lukisin järjestyksessä, siksi, että tässä on mukana ensimmäisestä osasta tuttuja henkilöitä joiden väliset suhteet elää.

      Poista
  3. Ilmeisesti Ellen on Suomen Neiti Marple! Eikös tämä kuulu siihen cozy crime-genreen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, kieltämättä Ellenissä on hyvät ainekset Neiti Marpleksi :D Eikä veri lennä, hyvinkin leppoisaa on meinkinki.

      Poista