Sarah Winman: Merenneidon vuosi

Sarah Winman: Merenneidon vuosi 

Tammi 2016

313 sivua 

Alkuteos: The Year of Marvellous Ways, 2015

Suomennos: Aleksi Milonoff

Marvellous Ways on kohta 90-vuotias erakko, jota pidetään paikallisena kylähulluna ja niin on ollut aina. Marvellous asuu Cornwallissa, pienen St Opheren kylän joenvarressa, mustalaisvankkureissa. Eletään vuotta 1947, sota on siis hiljattain päättynyt. 

Viime aikoina Marvellous on ollut hieman levoton näkemänsä unen takia. Siinä yksi hänen elämänsä kolmesta rakkaudesta on kertonut Marvellousin saavan pian vieraan, niinpä Marvellous istuskelee vankkureidensa rappusilla ja odottaa, tarkkailee joenvartta kaukoputkellaan. Unessa Sanoma-Jack on käskenyt häntä avaamaan rantamökin. Marvellousin isän kauan sitten kivestä ja laudoista rakentama, aikoinaan valkoinen, nyt sammaleesta vihreä mökki on ollut lukittuna kaksikymmentäviisi pitkää vuotta eikä Marvellous haluaisi totella unen sanomaa.

Kaksikymmentäviisi vuotta sitten hän oli sulkenut mökin ja samalla hän oli teljennyt sydämensä. Suolapeitteiset ikkunat anoivat armoa kun Marvellous ui niiden ohi. Avaa meidät, ne kuiskivat. Höpsis, Marvellous vastasi, sukelsi veteen ja tarttui ajokkaaseen. Hän viipyi veden alla niin kauan kuin pystyi ja nousi lopulta hengästyneenä pintaan ylempänä kiinnityskiven varjossa. Hän kompuroi rantatörmälle ja kietoutui tiukasti öljykangastakkiinsa. Hän kääntyi katsomaan rantamökkiä. Et sinä osaa puhua, hän sanoi. En osaakaan, mökki sanoi. Se siitä sitten, Marvellous sanoi ja tömisteli takaisin vankkureihinsa mieli mudanraskaana.

Sodan päätyttyä elämässään ajelehtimaan jäänyt ja loukkaantunut Drake päätyy Marvellousin asuttamaan poukamaan. Hän on asunut sodan jälkeen Ranskassa ja palannut Englantiin toimittamaan perille kirjeen, jonka kuolemaa tehnyt sotilas on hänelle luottanut isälleen toimitettavaksi. Rantamökistä alkaa yhdeksänkymppisen Marvellousin ja 27-vuotiaan Draken ystävyys.

Hän oli sittenkin saapunut vaivihkaa. Ei meritähtiä, ei huhuja, ei lintuja, ei askelia, kipu oli tehnyt hänestä näkymättömän. Mutta Marvellous oli kuullut hänen tunkeutuvan paljaiden puunoksien läpi ja nähnyt hänen keskustelevan kuoleman kanssa. Marvellous oli halannut häntä, tuudittanut häntä ja puhaltanut häneen eloa. Marvellous oli kiskonut hänet seljapensaan alle tuulensuojaan ja nyt Marvellous oli niin uupunut, ettei jaksanut tehdä juuri muuta kuin istua vankkureissaan, tuijottaa ovea ja miettiä ulkona makaavaa murtunutta miestä. Hän napitti öljykangastakkinsa ja painoi hatun tiukemmin päähän. Hän ryyppäsi tuomenmarjaviinaa ja sytytti myrskylyhdyn sydänlangan. Vankkureihin leimahti valo.

Kirja on jakanut lukijoiden mielipiteitä, minulle se oli hieno lukukokemus. Pidin erityisesti sen kauniista kielestä ja tunnelmasta joka oli ellei maagista realismia niin ainakin mystinen ja taianomainen. Pidin merenneidoista, kalastajista, tuhansista meritähdistä, päähenkilöiden ystävyydestä, tuomenmarjaviinasta, pöllöistä, poukamasta jossa Marvellous asui. Tarina ei ole yksistään juonivetoinen vaan menee tunnelma edellä, mutta olen tottunut lukemaan myös tämänkaltaisia kirjoja. Muutamissa kohdin piti kieltämättä olla tarkkana hoksatakseen puhutaanko nyt nykyhetkestä vai jostain menneestä, mutten kokenut sen vievän pohjaa lukunautinnosta.

Kirjan kieli on nautinnollisen kaunista. Miten esimerkiksi Marvellous kertoo rakkaudestaan:

He eivät vaihtaneet sormuksia eivätkä vannoneet valoja, koska he olivat aina vannoneet. Marvellous souti joelle ja pudotti ankkurin hiekkasärkälle. He julistautuivat mieheksi ja vaimoksi pöllön ja parinkymmenen kirkkaanoranssiin juhlapukuun sonnustautuneen meritähden läsnä ollessa. Ja merihevoset laukkasivat hopeapäisillä aalloilla ja satakielet lauloivat oksilla heidän yllään, ja Marvellous nousi pystyyn, oikaisi selkänsä ja käski kuuta laskeutumaan, ja kuu laskeutui hämmästyttävän alas. Ja he seisoivat varpaisillaan kylpien kuutamon kalpeassa hehkussa ja kurottautuivat niin pitkälle kuin pystyivät, kunnes heistä tuli ensimmäinen pari joka kosketti kuun pintaa, ensimmäinen pari joka kätki lupauksensa kuun pinnan alle. 

Annan tälle kirjalle viisi arviotähteä ja parikymmentä meritähteä.