Lucinda Riley: Keskiyön ruusu

Lucinda Riley: Keskiyön ruusu 

Bazar 2016

671 sivua 

Alkuteos: The Midnight Rose, 2013

Suomennos: Hilkka Pekkanen 

Anahitan sadantena syntymäpäivänä hänen ympärilleen kerääntyy juhlivaa sukua, lapsia ja lapsenlapsia, jopa näiden lapsia. Anahita kutsuu kahdenkeskiseen keskusteluun vanhimman lapsenlapsenlapsensa Arin ja luovuttaa tämän haltuun pinkan papereita, elämänsä tarinan. Tämän tarinan Anahita soisi päätyvän esikoispoikansa, nyt jo kahdeksankymmentävuotiaan Mohin luettavaksi. Vaikka hänelle on vannottu Mohin menehtyneen jo kaksivuotiaana, Anahita vaistoaa pojan olevan edelleen elossa.

Ari unohtaa isoisoäidin paperit pitkäksi aikaa, muistaa ne vasta Anahitan hautajaisten jälkeen. Hän päättää kuitenkin toteuttaa Anahitan toiveen ja alkaa etsiä johtolankoja Mohista. Niin hän päätyy Englantiin, Astbury Hallin kartanon, jossa Anahita nuorena, ensimmäisen maailmansodan aikaan, vietti muutaman vuoden. Matkalla Englantiin Ari alkaa lukea isoäidin värikästä tarinaa. Hän oppii miten Anahita tutustui 11-vuotiaana maharadhjan kauniiseen ja oikuttelevaan tyttäreen Indiraan ja miten Anahita päätyy Indiran ystävänä ensin tämän isän upeaan ja moderniin palatsiin ja sitten seuraneitinä englantilaiseen sisäoppilaitokseen. 

Neiti Reid oli jo varoittanut, että muut oppilaat ihmettelisivät meitä. Intialaiset tytöt olivat vielä hyvin harvinainen näky englantilaisissa sisäoppilaitoksissa. Ensimmäisen viikon ajan terästäydyimme kestämään läsnäolomme aikaansaamat tuijotukset ja kuiskaukset ja kikatukset, joita kuului silloin kun meille tarjoiltiin ruokasalissa kanaa silloin kun muut söivät nautaa. Toiset tytöt suhtautuivat meihin kylmäkiskoisesti, ja me haimme tukea toisistamme, varsinkin iltaisin, kun Indira kymmenen tytön kansoittamassa vetoisessa makuusalissa kapusi sänkyyni niin että saimme halata toisiamme ja tuntea lämpöä ja lohtua. 

Eri aikaudet toisiinsa sitovaan Astbury Halliin on matkannut myös nuori amerikkalainen näyttelijätär Rebecca joka osallistuu historiallisen elokuvan kuvauksiin. Rebecalla on omat henkilökohtaiset murheensa joita tuottavat kuuluisuus ja nimekäs näyttelijäpoikaystävä, joka omavaltaisesti on julkaissut heidän kihlauksensa juuri ennen Rebecan matkaa vanhalle mantereelle. Tämä ei ainakaan auta antamaan Rebecalle sen enempää työrauhaa kuin mielenrauhaa. Rebecca tutustuu kartanossa Ariin ja kiinnostuu Anahitan tarinasta. Kiireistä bisnesmiehen elämää viettävä Arikin löytää itsestään inhimillisemmän puolen.

Rebecca sulki samettirasian ja tuijotti turtana ulos ikkunasta, kun kone valmistautui laskuun. Hän ja Jack olivat tavanneet vuotta aikaisemmin romanttisen komedian kulisseissa, ja siitä lähtien oli tuntunut siltä kuin hänet olisi kaapannut joukko ihmisiä, jotka halusivat elää hänen elämäänsä tähtiroolien lisäksi myös yksityiselämän kautta. Rebecca puri huultaan, silläoli pakko tunnustaa, että se unelmasuhde, jonka maailma kuvitteli heidän välilleen, oli samanlaista näyttelemistä kuin elokuvatkin.

Keskiyön ruusu on mielettömän upea, värikäs ja koukuttava lukuromaani. Sen suurinta antia ovat kuvaukset intialaisen maharadhjan palatsin elämästä, intialaisesta ja erityisesti brittiläisestä luokkayhteiskunnasta jossa ylhäinenkin intialainen on näkymätön, rakkaudesta, lojaaliudesta, ystävyyssuhteista jotka kestävät ja toisista jotka eivät kestä, petoksista, juonittelusta, siitä miten elämä kuljettaa. Riley osaa avata juonta niin koukuttavasti, ettet edes huomaa sivujen etenemistä ja hups olet lukenut tiiliskiveä puoliväliin ja janoat lisää. Ja janoat lisää! Loppu oli niin taitavasti rakennettu, että sanoin äänen wow kun suljin takakannen.

Tuttuun nykyään niin yleiseen tapaan tarinaa kerrotaan eri aikajanoilla. Lähes poikkeuksetta nykyhetken osuudet ovat ne joiden toivoo olevan lyhyitä, useimmiten ne olisi voinut jättää vallan pois. Keskiyön ruusussakin Anahitan elämä on Rebeccaa kiinnostavampi, mutta kerrankin myös nykyhetken osuus kantaa.

Kerran Intiassa käyneenä ja sen kulttuuriin rakastuneena odotukseni Keskiyön ruususta olivat korkealla. Kuten edellä kirjoittamastani voinee päätellä, odotuksiini myös vastattiin. Riley on taitava kirjailija. Miksi häntä suomennetaan vasta nyt?