Elina Loisa: Rajantakaiset

Elina Loisa: Rajantakaiset 

Tammi 2016

281 sivua 

Nyt on aika muutaman pika-arvion, että saan kirjoja palautettua kirjastoon!

Rajantakaiset on folkloristiikkaa opiskelevan Elina Loisan toinen romaani. Kansikuva on sekin hauskasti folkloristinen. 

Kun Salomen rakas Hilda-mummo kuolee, Salome on iloinen siitä, että mummo ehti isomummoksi hänen esikoisensa Juhannuslapsen myötä, mutta harmittelee samalla sitä, ettei toinen lapsi, Tiitiäinen, ihan ehtinyt syntyä. Hilda kun oli Salomelle itselleen omaa äitiä, kiireistä uranaista läheisempi. Päiväkodin sijaisetkin luulivat pientä Salomea Hildan iltatähdeksi, kun mummo jatkuvasti haki lapsenlastaan hoidosta. Salome ei aio sortua äitinsä virheisiin, työn ja perhe-elämän voi sovittaa onnistuneesti yhteen. 

Suvun miehet eivät kuitenkaan ole läsnä lastensa elämässä senkään vertaa kuin Salomen äiti. Karjalasta evakkona tullut Hilda oli leski jo nuoresta, Salome ei edes tiedä kuka hänen isänsä on. Juhannuslapsen ja Tiitiäisen isä on muuttanut talon kellariin ja uppoutunut täysin World of Warcraft-pelin maailmaan. 

Sähköpostien joukosta löytyy yllättäen työtarjous. Salome on ennenkin kirjoittanut juttuja Karjalan liiton lehteen ja nyt on tullut jutuntekopyyntö henkisen perinnön siirtymisestä sukupolvelta toiselle. Kun Salome huomaa sähköpostin tulleen samalla hetkellä kun Hilda nukkui ikiuneen, hän alkaa miettiä rajantakaisia.

Rajantakaiset on mukavan rupattelevaa, nopealukuista, "tuttavallista" tekstiä jota lukee mielellään koska eteneminen on helppoa. Toisaalta se on myös paikoitellen isoja asioita pohdiskelevaa ja sillä tavalla keskittymistä vaativaa.