Helen Fielding: Bridget Jones -Mad About The Boy

 

Helen Fielding: Bridget Jones : Mad About The Boy

Julkaisija: Otava 2013, 441 sivua

Alkuteos: Bridget Jones: Mad About The Boy, 2013

Suomennos: Annika Eräpuro

 

Bridget Jones-kirjat ja elokuvat olivat ilmestyessään iso juttu, siitähän se chick lit -kirjallisuus (jota en tokikaan sillä nimellä silloin tiennyt kutsua) alkoi. Niinpä olin tohkeissani kun näin netissä tarinan saaneen jatkoa ja varsinkin kun kirja oli jo suomennettu. Kansi vaikutti niin alkuperäiskieliseltä että oletin välittömästi ettei sitä ole vielä käännetty. Ei kun varaus kirjastoon.

 

Fielding on antanut Bridgetin vanhentua, reippaastikin. Bridget on nyt 51-vuotias ja kahden niin pienen lapsen äiti että aloin jo laskeskella kuinka kauan he Markin kanssa oikein ovat lasten tekoa venyttäneet? Bridget on myös leski. Ihana Darcy on menehtynyt onnettomuudessa ja Bridget elää yh-äidin seksitöntä arkea. Ystävät herättävät Bridgetin uudelleen eloon, nyt on jo aika tuulettaa päälleen laskeutuneet pölyt ja alkaa deittailemaan.

 

"Katso tuota miestä", sanoi Tom. "Hän katselee sinua! Hän katselee sinua!"

"Tom, turpa kiinni", suhautin suupielestäni, ristin kädet rinnalleni ja yritin kiskoa tunikaani reisisaappaiden reunoille.

"Kokoa itsesi. TEE JOTAKIN."

Pakottauduin katsomaan miestä mukaraukein silmin. Söpö tyyppi oli kuitenkin jo iskeskelemässä trendikästä misua, jolla oli mikrosortsit ja toiselta olalta roikkuva pusero.

"Voi luoja, onpa ällöttävää, tyttöhän on vasta sikiö" tuumasi Jude.

"Sanokaa vain vanhanaikaiseksi, mutta luin Glamourista, että sortsien pitäisi aina olla häpyhuulia pidemmät", mutisi Talitha.

Masennuimme koko porukka, itseluottamuksemme romahti korttitalon lailla. "Voi luoja. Näytämmekö me vain laumalta vanhoja transuja?" sanoi Tom.

 

Niinpä Bridget astuu nykyaikaan. On ilmoitus deittipalstalla, mutta sieltä saa vastaukseksi vain yhteydenottoja jotka saavat Bridgetin parahtamaan apua. 

 

Klikkasin juuri kuvaa. Kuvassa on pullea, runsaasti tatuoitu mies, jolla on lyhyt musta kumimekko ja vaalea peruukki.

Mark kiltti, auta. Mark.

 

Bridget ei kuitenkaan lannistu ja pian hänellä on Twitter-tili ja vaihteleva määrä seuraajia, mukaan lukien 29-vuotias Roxter jonka kanssa Bridget flirttailee ja päätyy rohkeasti treffeille. Roarrr! Bridget on siis aito puuma, vaikkei Roxter siitä nimityksestä pidäkään.

 

Keskiviikkona 30. tammikuuta 2013

Hyviä puolia sänkyynmenossa Roxterin kanssa 12, huonoja puolia sänkyynmenossa Roxterin kanssa 3, sen ajan prosentuaalinen suhde joka on mennyt miettiessä pitäisikö mennä sänkyyn Roxterin kanssa vai ei, valmistautuessa henkisesti siihen mahdollisuuteen että menisin sänkyyn Roxterin kanssa ja kuvitellessa millaista Roxterin kanssa olisi sängyssä verrattuna siihen aikaan, jonka luultavasti Roxterin kanssa oikeasti sängyssä viettäisin 585 %

 

Olin vilkaissut arvioita sen verran, että odotin alkupuolen kirjaa olevan silkkaa nyyhkimistä Darcyn perään ja loppupuolen jotain mieletöntä seksirietastelua joka oli kohauttanut maailmaa. Nyt kirjan luettuani ihmettelen olenko saanut käsiini jonkun siistityn version? Kun näin spoilerina sen kohdan, että Darcy on menehtynyt, ajattelin ensin että voi ei, miksi sen niin kirjoitit. Mutta siinä missä himoshoppaaja jatkoi toilailujaan samaan tahtiin niin vaimona kuin äitinä, ehkä Bridgetin bridgetmäisyys ei olisi yhtä sujuvaa aviovaimona. Annoin siis Fieldingille anteeksi. Eihän hän sentään yrittänyt myydä meille tarinaa jossa Bridget ja Mark olisivat päätyneet eroamaan. Kirjassa on pieni takaumajakso mutta vain edellisvuoden päiväkirjamerkinnöistä ajalta ennen Roxteria. Itse olisin toivonut että Bridget olisi kertonut elämästään Markin kanssa, päivittänyt edes hiukan sitä mitä näiden vuosien mittaan oli tapahtunut. Ja miksi 51-vuotiaalla Bridgetillä on tarhaikäinen pikkutyttö joka ei osaa vielä s-kirjaintakaan sanoa? Bridgetin arkea lasten kanssa on kyllä hauska lukea, yhtä toilailua sekin toki on. Tosin Bridget on aikuistunut myös toilailujensa suhteen, ne ovat ehkä hieman aikuisempia nekin.

 

Oli hassua lukea kirjaa kun näki niin monessa kohdassa omassa mielessään miten hyvin tämäkin kohtaus istuisi elokuvaan. Miksei kirjan lopussa mainita Zellwegeriä, kun Hugh Grant ja Colin Firth saavat kiitoksensa? Pahaenteistä tulevaa elokuvaa ajatellen, kuka muu nyt Bridgetiä voisi edes esittää.