Otava, 2023
Alkuteos: Meet Me Under the Mistletoe
Lukija: Saara Lehtonen
Kesto: 13 h 47 min
Elinor "Nory" Noel pyöritti Onnenhetket -nimistä antikvariaattia yhdessä ystävänsä ja oikean kätensä Andrew'n kanssa. Hän oli opiskellut kirjallisuutta ja taidehistoriaa yliopistossa ja kirjoittanut lopputyönsä kultakauden unohdetuista naispuolisista taidemaalareista. Hänen mielestään asiakkaiden oli hyvä tutustua kirjoihin kunnolla ennen ostopäätöstä, niinpä Onnenhetkissä oli useampi viihtyisä lukunurkkaus. Välillä Andrew saikin - ihan aiheesta - kiusoitella Norya siitä, ettei tämä oikeastaan halunnut myydä kaikkia kirjojaan.
Nory oli tutustunut parhaaseen ystäväänsä Ameerahiin kalliissa yksityiskoulussa, johon hän itse oli aikoinaan saanut stipendin. Heidän luokkansa oli ollut kouluaikoina niin tiivis porukka, että oli ollut vaikea uskoa heidän milloinkaan ajautuvan erilleen. Niin oli kuitenkin käynyt, ja edellisen kerran he olivat olleet yhdessä koolla surullisissa merkeissä, yhden heistä hautajaisissa. Nyt oli luvassa iloisemmat juhlat, sillä heidät oli kutsuttu viettämään Jennan ja Charlesin häitä vanhaan Robinwoodin linnaan, ja vieläpä kokonaiseksi viikoksi, niin että he voisivat jälleen viettää kunnolla aikaa yhdessä. Norylle linna ja sitä ympäröivä kylä olivat tuttua seutua, jossa hän oli viettänyt lapsuutensa.
Koko hänen lapsuutensa ajan oli Talvipuutarha ollut hänen suosikkipaikkansa, ja hän hidasti nyt askeleitaan vaikka kylmyys oli jo tehnyt hänen jäsenensä lähes tunnottomiksi. Mikä tahansa kukka pystyi hurmaamaan, kun aurinko paistoi lämpimästi ja päivät olivat pitkiä, Nory ajatteli, mutta vain aivan erityislaatuinen kasvi kykeni kukkimaan, kun lämpötila oli nollassa ja päivät pimeitä. Pienet maahan upotetut valaisimet korostivat violetteja kanervia, kirkkaanpinkkejä maksaruohoja – ”jääkukkia”, kuten hänen isänsä niitä kutsui – ja talvijasmiinin keltaisia kukkaryöppyjä. Mutta eniten Elinor rakasti jouluruusuja. Niiden tummat, terävän sahalaitaiset lehdet muodostivat kontrastin kukintojen pehmeisiin, puuterisiin kelloihin ja hilkkoihin, jotka kumartuivat kainosti maata kohden.
Nory oli porukan ainoa sinkku, ja häntä hieman arvelutti koko tapahtumaan osallistuminen ja kaikkien luokkatovereiden tapaaminen, etenkin siksi että hänellä oli ollut lyhyt ja surkea seksisuhde yhden heistä kanssa. Guy ei välttämättä osaisi hoitaa kohtaamista sivistyneesti.
Ameerah sai Noryn suostuteltua mukaan, ja hyvä niin, sillä Nory on iloisesti yllättynyt tavatessaan linnan puutarhassa Isaacin, joka on jäänyt kotiseudulle töihin, vieläpä puutarhuriksi Noryn isän yritykseen. Isaac on Noryn kanssa samanikäinen, mutta kävi taannoin kunnallista koulua, eikä kuulunut siksi heidän opiskelijaporukkaansa, päinvastoin monet yksityiskoululaiset olivat kohdelleet häntä huonosti.
Nory ja Isaac alkavat viihtyä toistensa seurassa, vaikka muutama mutkakin on matkassa. Ensinnäkin Isaac kantaa kaunaa Noryn luokkatovereita kohtaan ja toisekseen Noryn veli, joka on nykyään Isaacin ystävä, on kovin suojeleva sisartaan kohtaan, eikä missään nimessä haluaisi näiden kahden seurustelevan keskenään.
He ovat kuitenkin jo aikuisia ihmisiä jotka tekevät itse päätöksensä, mutta eivät haasteet siihen pääty. Viikko on lyhyt aika, ja sen jälkeen Norya odottaa oma elämänsä Lontoossa. Miten siihen voisi sovittaa maalaispuutarhurin satojen kilometrien päässä?
Bayliss on kirjoittanut kolme romaania, jotka on kaikki myös suomennettu. Kuuntelin niistä ensimmäisen englanniksi ja nyt nämä kaksi suomeksi, en tiedä vaikuttiko kieli vai läpi kirjan kantava jouluteema kuuntelukokemukseen, mutta ensimmäinen kirja on edelleen suosikkini.
Tuo ensimmäinen on nimittäin hyvin jouluinen, nämä kaksi jälkimmäistä taas talvisia kirjoja, joissa joulu on pienesti mukana. Osuuden pienuuden vuoksi Talvipuutarhaa voi huoletta lukea näin hankien keskellä vielä joulun jälkeenkin.
Kirjassa oli mukana muutakin kuin opiskeluaikojen muisteloa ja romantiikkaa, esimerkiksi vanhoja taidepiirustuksia. Twistejä olisin ehkä kaivannut joukkoon enemmän, mutta hyvin silti viihdyin.
Olenkohan ihan hakoteillä, kun minusta vaikuttaa, että nykyisin romanttisessa hyvänolonkirjallisuudessa on usein kirjakauppa tai kirjasto? En lue kovin paljin tämäntyyppistå, joten ihan miutua on koko mielikuva. Kenties voisin lukea enemmänkin romantiikkaa kaiken rikollisuuden vastapainoksi (tai sijaan), mutta jotenkin tuntuu, että tämäntyyppisessä edelleen on enemmän kaavamaisuutta kuin nykyrikosromaaneissa, vaikka dekkareita/trillereitä myös kaavamaisina pidetään.
VastaaPoistaNiitä on nykyään todella paljon, ja niitä myös suomennetaan koko ajan lisää. Muistan vieläkin kun tuli se Tuulisen saaren kirjakauppias, ja "kaikki" kirjabloggarit lukivat sen äkkiä innolla, minäkin, koska kirja sijoittui niin ihanasti juuri kirjakauppaan! Oli leskeksi jäänyt vähän kärttyinen kirjakauppias, ihana miljöö, puhuttiin kirjoista ja viitattiin moniin klassikoihin tai ainakin kirjoihin joita tunsimme, pidettiin lukupiiriä jne. Oltiin haltioissaan, tämähän on juuri meille kirjoitettu!
PoistaEn usein lue tämäntyyppisiä kirjoja, mutta tuo sitaatti oli jotenkin tosi miellyttävästi kirjoitettu. Pitää panna korvan taakse kun tarvitsee kevyempää kirjallisuutta.
VastaaPoistaTämä on kiva talvikirja, jos haluaa sellaista muttei varsinaista joulukirjaa. Näitä on vähemmän tarjolla, tuntuu että kirjat, etenkin tällainen feel-good kirjallisuus, tapahtuu aina kesällä!
PoistaTää vois olla kiva niihin hetkiin ku ei jaksa mitään kummempaa lukea.
VastaaPoistaJep, ajaa asiansa viihdyttävänä välipalana 😊
PoistaTämän voisi taltioida tulevaisuuteen, kun kaipaa talvista ja hyvänmielistä luettavaa.
VastaaPoistaSopii hyvin sellaiseen rakoon 😊
PoistaTämä on ihana kirja! Fiilistelen tätä koko joulunseudun. Puhtaasti lukukokemuksina ihan viime vuoden kärkikastia.
VastaaPoistaKyllä Bayliss taitaa feelgoodit!
Poista