Lynn Messina: Murha paremmissa piireissä

Lynn Messina: Murha paremmissa piireissä

#1 Beatrice Hyde-Clare ratkaisee

Aula & co, 2023

Lukija: Rosanna Kemppi

Kesto: 8 h 56 min

Bea ei totisesti ollut tavannut yhtä sietämätöntä ihmistä kuin Kesgraven herttua. Ellei hän olisi ollut pidättyväinen ja hyväkäytöksinen nuori nainen, hän olisi mielellään singauttanut osan illallisestaan miehen kutreille ja rinnuksille. 

Bea oli menettänyt vanhempansa hyvin nuorena, ja arvosti suuresti tätiään ja setäänsä jotka olivat silloin ottaneet pikkutytön huostaansa, vaikka toisaalta, he tekivät siitä myös numeroa. 

26-vuotiaana naimattonmana naisena hänen oli myönnettävä epäonnistuneensa avioliittomarkkinoilla, ja hänen kohtalokseen olikin siunaantunut toimia tätinsä seuraneitinä ja nuorempien serkkujensa lastenvahtina. 

Nyt täti oli ottanut hänet mukaansa Englannin järviseudulle, ja Bea oli odottanut viikon lomalta aikaa lukemiselle sekä pitkille kävelyretkille viilenevässä syyssäässä, mutta sateinen sää oli valitettavasti pakottanut heidät oleilemaan sisätiloissa.

Eräänä iltana hyvin myöhään, kun useimmat ovat jo nukkumassa, hiipii Bea kirjastoon hakemaan itselleen luettavaa. Yllätyksekseen hän löytää sieltä myös herttuan - ja ruumiin.

Mies on selvästi murhattu, mutta herttua haluaa eräästä tietystä syystä esittää muille tämän menehtyneen oman käden kautta. Beaa tällainen ärsyttää entistä enemmän, ja hän ryhtyy tutkimaan kuka voisi olla syyllinen. 

Kirjan on kehuttu yhdistävän Jane Austenin aikakauden maailman ja suljetun tilan mysteerin Agatha Christien tapaan. 

Itse koin sen pitkälti parodiana Austenin maailmasta, sillä kaikki sellainen mikä oli tuohon aikakauteen sopimatonta, oli vedetty erityisen överiksi. 

Kun olin kuunnellut neljä tuntia ja kolme oli jäljellä, ihmettelin koska tässä alkaa tulla mitään jännittävää? Niin pitkä aika oli kulunut tapojen läpikäymiseen, herttuan ja Beatricen väliseen sanailuun ja naljailuun ja melkoisen mitättömään dialogiin eri henkilöiden välillä, mitättömään siinä mielessä että se olisi avannut minkäänlaisia johtolankoja murhasta. Lukukirjassa olisin varmasti käännellyt sivuja vähän nopeammin silmäillen, sillä tuo sovinnaisuussääntöjen jatkuva esille tuominen oli niin loputonta ja yksityiskohtaista. 

Jos tätä vertaa esimerkiksi Austenin Järki ja tunteet -kirjaan, joka on minulle hyvin rakas, niin eihän siinä jatkuvasti ole joku täti-ihminen sanomassa, että et voi tehdä noin, et voi käyttää tuollaista sanaa, et voi puhutella ylhäisöön kuuluvaa henkilöä, et voi puhua palvelijalle jne ja sitten taivastella erikseen sitä, miten nuori nainen jatkuvasti rikkoo näitä sääntöjä. Austenin kirjoissa sovinnaisuussäännöt ovat enemmänkin tiedostettuja, eivät alleviivattuja, ja käyvät ilmi esimerkiksi siinä miten tärkeitä asema ja tytön myötäjäiset ovat naimakauppoja suunnitellessa, eivät niinkään siinä miten vanhempi täti on saada slaagin kun nuori nainen puhuttelee oma-aloitteisesti lordia. 

Hänen sydämensykkeensä oli juuri palautunut normaaliksi, kun ovelta kuului koputus. Vera-täti ryntäsi sisään. Hän halusi keskustella siitä, millaisia odotuksia hänellä oli sukulaistyttönsä käytökselle päivällispöydässä.

"Oletan, että olet ottanut virkistävät torkut", täti sanoi, vaikka todisteet, kuten huolellisesti sijattu vuode, johon ei ollut koskettu, puhuivat päinvastaista. "Kuten tiedät, sekä setäsi että minun on ollut mahdotonta hyväksyä käytöstäsi. Vaikka setäsi ei olekaan fyysisesti paikalla, hän on hengessä mukana siinä määrin, että kokee häpeää sen vuoksi, miten hänen veljentyttärensä käyttäytyy. Sinut on kasvatettu tietämään paikkasi ja olemaan kyseenalaistamatta itseäsi parempia. Olen luonnollisesti tarpeeksi kiltti ymmärtääkseni, että olemme kaikki päätyneet hyvin epätavalliseen tilanteeseen. Se, että tappaa itsensä jonkun toisen talossa, osoittaa niin suurta ajattelemattomuutta, että se päihittää jopa sinun viimeaikaisen käytöksesi. Tilanne kuitenkin kertoo ainoastaan herra Otleyn epätoivon syvyydestä. Jos maailmassa on jokin asia, joka on syytä tehdä oman kodin rauhassa, se on itsemurha. Mutta vaikka herra Otley rikkoi sääntöjä ensin, se ei oikeuta sinua toimimaan samoin.

Kaiken kaikkiaan murhajuoni tässä kirjassa oli niin cozy kuin cozy crime konsaan voi olla. Tämän voisi jopa lukea, vaikkei jännitysromaanit sinänsä edes kiinnostaisi. Kyllähän romaaneissa muutenkin on usein jonkin verran salaisuuksia, tässä on pitkälti kyse siitä mitä salaisuuksia näillä kaikilla henkilöillä on keskenään, ja sieltä se murhan motiivi tällaisessa suljetun tilan dekkarissa löytyy. 

Mutta voi luoja oikeasti näitä käännösvirheitä! Vieraat viettivät aikaa monia kymmeniä kertoja mainitussa "piirustushuoneessa", joka on oletettavasti alkuteoksessa drawing room, joka olisi tällaisessa tarinassa luontevaa kääntää saliksi tai hienommin salongiksi. Se tarkoittaa hienompaa tilaa, jossa seurustellaan vieraiden kanssa, ei niinkään oman perheen kesken. Mikä ihme on piirustushuone?

Valitettavasti lukijakin osallistui riepomiseeni ääntämällä Beatricen lempinimen Bea kuin se oli Bee tai Bi. Sitten kun nimeä taivutettiin, kuulosti pikemminkin siltä, että "herttua katsoi Piiaa / Biiaa". Netistä löytyy tueksi ääntämismalleja jos ei ole varma jonkin sanan kohdalla, mietin käyttävätkö suomalaiset lukijat vastaavia apuna.