Sivut

Sivut

sunnuntai 12. marraskuuta 2023

Lina Areklew: Lumimyrsky


Lina Areklew: Lumimyrsky
Ulvönin murhat #2
(I mörkret, 2021)
Tammi, 2022
Lukija: Satu Paavola
Kesto: 9 h 53 min



Fredrikin puheterapeutti Ida oli tehnyt ison työn Fredrikin saatua edellisjuhannuksena vasaraniskun leukaansa hotellinjohtaja Adam Cederin murhaan liittyneissä tapahtumissa. Kun hoitosuhde oli päättynyt, orastanut ystävyyssuhde oli edennyt tapailuksi, mutta Fredrik oli heistä se, joka halusi edetä hitaasti. 

Sofia Hjorthin oli vaikea saada unen päästä kiinni, kun vauva potki niin kovasti. Vaikka oli talvi ja kaupunkiasunto olisi ollut työpaikan kannalta huomattavasti kätevämpi, hän halusi ehdottomasti asua vanhemmilta perityssä talossa Ulvönin saarella. Kun meri oli jäässä, ilmatyynyalus oli ainoa konsti päästä mantereelle. Mutta ne turistit, jotka valtasivat saaren kesäisin, eivät olisi osanneet edes kuvitella, miten rauhallista siellä oli talvella. 
Sofian laskettu aika alkoi lähestyä ja kun neuvolan terveydenhoitaja ei pitänyt häntä riskisynnyttäjänä vaikka hän olikin jo kolmenkymmenenyhdeksän, hän aikoi saada lapsensa kotona. Sitä paitsi Sofia, joka ei ollut suunnitellut tulevansa äidiksi, saisi ja hoitaisi lapsensa itse, yksin. Hänen ja naimisissa olevan Kajn rakkaussuhde oli aikaa sitten päättynyt, mutta jäljellä oli ystävyys ja keskinäinen kunnioitus, ja Sofia olikin enimmäkseen tyytyväinen siihen, että Kaj oli lapsen isä. 

Anders Svenssonin rakennusfirma on vaikeuksissa kiitos keskeneräisen rakennusprojektin ja hänen oikean kätensä Jerzyn hämärien työntekijöiden vuoksi. 
Mökillään Örnsköldsvikissä Amanda ja Anders heräsivät uuteen aamuun, ja havaintoon että heidän nelivuotias tyttärensä oli kadonnut, ja Sofia alkaa tutkimaan katoamista.

En pidä kantta erityisen onnistuneena. Jääkiteet ovat kauniita mutta myrsky puuttuu, ja mitä alareunassa kuvataan punaisella, veristä luntako, en oikein erota? Alkuperäinen kansi on osuvampi.


Kirja oli kelpo jatko-osa Fredrikin ja Sofian tarinaan, joka sekin etenee, ja samoin Fredrikin menneisyyttä avataan lisää; hänhän pelastui Estonialta ainoana heidän perheestään. 
Rikosjuoni oli kivasti punottu ja tapahtumiakin oli riittämiin. Tunnelmaa voi vain kehua, jokin näissä saaristoon liittyvissä dekkareissa ja ylipäätään kirjoissa on, että ne kiehtoo ja valitsen niitä kuunneltaviksi yksi toisensa jälkeen. Jos tähän suomennetaan jatkoa, olen valmiina. 

6 kommenttia:

  1. Saaristokirjat ylipäätään ovat kiinnostavia. Tämä sarja on vielä lukematta. Pelottavia nuo kotisynnytykset. t. Mai/ Kirjasähkökäyrä-blogi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, hassua sinänsä että pidän niistä, kun mulla ei ole minkäänlaista kytkyä mereen, aina enemmän sisämaassa asunut, nytkin kohta 20 vuotta Näsijärven rannalla. Hiukan pelkäänkin merta jos liikaa alan sen syvyyttä ja äärettömyyttä ajatella

      Poista
  2. Mää vasta luin ekan osan ja tää kyllä kiinnostaa lukea myös.

    VastaaPoista
  3. Minäkin olen kuunnellut nämä molemmat. Tunnelma on tosiaan parasta näissä. Tällaiselle Järvi-Suomen ihmiselle meren saaristot ovat eksoottisia paikkoja. Sarjan henkilöt ovat kiinnostavia, paikojn ehkä liiankin ”eksoottisia”. Juonet unohtuvat minulla etenkin kuunnelluissa dekkareissa nopeasti. Nykyään lukemiseni/kuuntelemiseni jakautuu pääosin siten, että kuuntelen rikosromaanit ja luen muut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ei lukukirjat suju ei sitten ollenkaan nykyään 😔 Olisi kiva lukea, mutten vaan saa aikaan enkä jaksa keskittyä, kun koko ajan tulee jotain, miksi se kirja pitää laskea käsistä ja siihen se jää taas. Kesällä sain vähän luettua ulkona, ehkä menee enfi kesään taas...

      Poista