Lina Areklew: Lumimyrsky

Lina Areklew: Lumimyrsky

Ulvönin murhat #2

(I mörkret, 2021)

Tammi, 2022

Lukija: Satu Paavola

Kesto: 9 h 53 min

Fredrikin puheterapeutti Ida oli tehnyt ison työn Fredrikin saatua edellisjuhannuksena vasaraniskun leukaansa hotellinjohtaja Adam Cederin murhaan liittyneissä tapahtumissa. Kun hoitosuhde oli päättynyt, orastanut ystävyyssuhde oli edennyt tapailuksi, mutta Fredrik oli heistä se, joka halusi edetä hitaasti. 

Sofia Hjorthin oli vaikea saada unen päästä kiinni, kun vauva potki niin kovasti. Vaikka oli talvi ja kaupunkiasunto olisi ollut työpaikan kannalta huomattavasti kätevämpi, hän halusi ehdottomasti asua vanhemmilta perityssä talossa Ulvönin saarella. Kun meri oli jäässä, ilmatyynyalus oli ainoa konsti päästä mantereelle. Mutta ne turistit, jotka valtasivat saaren kesäisin, eivät olisi osanneet edes kuvitella, miten rauhallista siellä oli talvella. 

Sofian laskettu aika alkoi lähestyä ja kun neuvolan terveydenhoitaja ei pitänyt häntä riskisynnyttäjänä vaikka hän olikin jo kolmenkymmenenyhdeksän, hän aikoi saada lapsensa kotona. Sitä paitsi Sofia, joka ei ollut suunnitellut tulevansa äidiksi, saisi ja hoitaisi lapsensa itse, yksin. Hänen ja naimisissa olevan Kajn rakkaussuhde oli aikaa sitten päättynyt, mutta jäljellä oli ystävyys ja keskinäinen kunnioitus, ja Sofia olikin enimmäkseen tyytyväinen siihen, että Kaj oli lapsen isä. 

Anders Svenssonin rakennusfirma on vaikeuksissa kiitos keskeneräisen rakennusprojektin ja hänen oikean kätensä Jerzyn hämärien työntekijöiden vuoksi. 

Mökillään Örnsköldsvikissä Amanda ja Anders heräsivät uuteen aamuun, ja havaintoon että heidän nelivuotias tyttärensä oli kadonnut, ja Sofia alkaa tutkimaan katoamista.

En pidä kantta erityisen onnistuneena. Jääkiteet ovat kauniita mutta myrsky puuttuu, ja mitä alareunassa kuvataan punaisella, veristä luntako, en oikein erota? Alkuperäinen kansi on osuvampi.

Kirja oli kelpo jatko-osa Fredrikin ja Sofian tarinaan, joka sekin etenee, ja samoin Fredrikin menneisyyttä avataan lisää; hänhän pelastui Estonialta ainoana heidän perheestään. 

Rikosjuoni oli kivasti punottu ja tapahtumiakin oli riittämiin. Tunnelmaa voi vain kehua, jokin näissä saaristoon liittyvissä dekkareissa ja ylipäätään kirjoissa on, että ne kiehtoo ja valitsen niitä kuunneltaviksi yksi toisensa jälkeen. Jos tähän suomennetaan jatkoa, olen valmiina.