Sivut

Sivut

sunnuntai 2. huhtikuuta 2023

Alex Schulman: Malman asema


Alex Schulman: Malman asema
Nemo, 2022
Suomennos: Jaana Nikula
Lukija: Kuisma Eskola
Kesto: 7 h 43 min


Juna kulkee Tukholmasta maaseudulle Malmaan kolmessa eri ajassa. 

Lapsena 1970-luvulla Harriet oli matkalla hautajaisiin isänsä kanssa.

Isä siristelee silmiään matalalta paistavassa aamuauringossa, ja Harriet seisoo hänen varjossaan laiturilla. He odottavat. Harriet etsii kiukun merkkejä isän katseesta ja eleistä. Harrietin on oltava tänään erityisen tarkkaavainen, koska matkaan on lähdetty hänen vuokseen ja siksi hän on kiitollisuudenvelassa isälle. On hänen syytään, että isä odottelee laiturilla, hellekin on hänen syytään ja aikainen liikkeellelähtö ja junan myöhästyminen ja kaikki mitä isä tästä lähtien joutuu kestämään, mutta isä on vaiti eikä hänen ilmeestään saa selvää.

2001 Oskar kulkee saman matkan vaimonsa Harrietin kanssa. He ovat riidelleet paljon viime aikoina, eikä Harriet ole juttutuulella. 

Eilen - heidän riidellessään ensin aamupäivällä ja sitten pitkin iltaa ja yötä - Oskar tuli ajatelleeksi miten pitkiä nuo sanattomat jaksot saattoivat olla. Muutama lause sai heidät huutamaan ja syytämään syytöksiä, mutta enimmäkseen he olivat vaiti, aivan kuin he molemmat olisivat huomanneet, ettei riitaa kannattanut ratkaista sanoilla. Viimein vaimo sytytti keittiössä kaksi kynttilää. Se oli outoa, aivan kuin hän olisi halunnut tehdä kodin viihtyisäksi kaiken tuhon keskellä. Hän kai kuvitteli, että he voisivat jatkaa mykkäkouluaan kuin ei mitään, syödä voileipää, lukea lehtiä. Aamuvarhaisella he olivat vieläkin olleet tuppisuina. He sulkivat kodin oven ja kulkivat vaitonaisina asemalle, ja nyt kun he istuvat junassa, he ovat vajonneet entistä syvemmälle hiljaisuuteen, ja jos tämä on suhteen loppu, se on äänetön loppu. 

Viimeiseksi Malmaan lähtee Yana, joka on Harrietin ja Oskarin tytär. Kuukautta aiemmin eräästä saattokodista oli soitettu, että Oskar oli heillä hoidossa.

Yana ei ollut tavannut isää kymmeneen vuoteen, he olivat olleet yhteydessä vain puhelimitse, Yanan syntymäpäivänä. Silloin isä aina soitti ja onnitteli, keskustelu oli kireää kuin sillankupeen teräsvaijeri. Yana ei ollut tippaakaan kiinnostunut isästä tämän elinaikana, eikä ollut nytkään, kun kuolema lähestyi. Mutta sinä iltapäivänä tuntui kuin hoitajan puhelun sisältö olisi pikkuhiljaa kirkastunut hänelle. Isä oli ilmoittanut Yanan lähiomaisekseen mikä oli tuntunut jollain tavoin hellältä eleeltä. Hän oli merkillisen imarreltu. Oliko tämä nyt isän tapa ojentaa sovinnon käsi? Näinkö isä halusi kertoa pyrkivänsä sopuun?

Kun isä kuolee, Yana löytää tämän tavaroista valokuva-albumin ja siitä kuvia äidistä mustiin pukeutuneena pikkutyttönä, Malman juna-aseman laiturilla. Saadakseen selvyyttä menneisyydestään Yana lähtee samalle matkalle. 

En voi kuin ihailla Schulmanin kykyä rakentaa jännitteitä kirjoihin jotka eivät ole dekkareita. Tämä ei ole omasta suvusta käsittääkseni, en ainakaan usko, mutta jotain tuttuahan kirjailijat poimivat mukaan sivuille, olisi kiinnostavaa tietää mitä se tässä tapauksessa on ollut. Seuraava suomennos onkin Schulmanin esikoinen, Kiirehdi rakkain, ja sekin on jo ilmestynyt. 

Sijoitan Malman aseman Helmet-haasteessa kohtaan 40: Kirjassa hylätään jotain. 



8 kommenttia:

  1. Malman asema ei kertonut Schulmanin perheestä, luin sen jostakin. Kiirehdi rakkain kertoo isästä, Unohda minut äidistä ja Polta nämä kirjeet isovanhemmista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, juurikin näin. Kuuntelin juuri tuon Kiirehdi rakkain, niin nyt on kaikki suomennetut luettu / kuunneltu. Sitten on vielä yksi suomentamatta, vaimosta kirjoitettu, pitkäniminen kirja. Toivottavasti sekin suomennetaan vielä nyt kun se esikoinenkin.

      Poista
  2. Pidin aivan hurjasti Eloonjääneistä, ja sen myötä Schulman ponnisti saman tien listalleni, jolla säilön kiinnostavia kirjailijoita. En tosin ole lukenut häneltä vieläkään Eloonjääneiden lisäksi muuta kuin Polta nämä kirjeet, mutta Malman asema on lukulistallani. Hyvältä kuulostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin, Eloonjääneet oli todella hyvä! Ja vaikkei sekään kuulu niihin autofiktiivisiin oli siinä paljon samaa mitä tuossa esikoisessa Kiirehdi rakkain, jonka äsken kuuntelin loppuun. Tuli sellaisia ahaa elämyksiä sieltä mökiltä, että oli Schulman tuttuja elementtejä poiminut lapsuudestaan myös Eloonjääneet veljeskolmikon tarinaan.

      Poista
  3. Kuuntelin juuri toissapäivänä loppuun Kiirehdi rakkaimman. Se sopi hyvin tämän talven autofiktiiviseen teemaan (vahingossa syntyneeseen), eli miesten kirjoittamiin kirjoihin omista perheistään. En ehkä muuten olisikaan tullut kirjaan tarttuneeksi. Schulmannia on kyllä niin kovasti kehuttu, että olisi varmaan syytä tutustua muuhunkin tuotantoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä oon ihan ihmeissäni, ettet ole Schulmania aiemmin lukenut! Ajattelisin että on hyvinkin sinun juttu.

      Poista
  4. Schulman on yksi niistä kirjailijoista, joista uskon/tiedän pitäväni, mutta en vain ole vielä saanut luetuksi. Autofiktio on jotenkin haastava laji minulle lukijana, mutta ehkä tämä Malman asema voisi sitten olla hyvä kirja aloittaa tutustuminen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Malman asema ja Eloonjääneet on ne ei-autofiktiiviset romaanit, joten ne voisi olla hyvä vaihtoehto.

      Poista