Kesken jääneet 2022

 

Eva Swedenmark: Sielulla ei ole ryppyjä

Amanda lähti pidemmäksi aikaa New Yorkiin, esiintymään Off-Broadway musikaalissa. Hänen äitinsä Petra jäi Tukholmaan ja oli Amandan lähdöstä yhtä aikaa iloinen sekä surullinen, sillä Amanda oli hänen ainokaisensa ja hän oli hiljattain jäänyt myös leskeksi.

Jäätyään eläkkeelle Vera ja Mimmi olivat toteuttaneet unelmansa ja perustaneet käytettyjen tavaroiden liikkeen, Syster Ysterin, voidakseen auttaa hädässä olevia ihmisiä. Amandasta tuli yksi tällainen autettava.

Tämä kirja jäi kesken, koska minua ei yhtään kiinnostanut mitä näille henkilöille tapahtuu. 

Ensimmäinen yritykseni suorittaa Helmet-haasteen novellikohta.

Kokoelman kirjailijoilta olin kuunnellut dekkareita vain kahdelta: Leena Lehtolaiselta yhden ja Saija Kuuselalta molemmat ilmestyneet, jälkimmäisistä pidän ja aion jatkaa sarjan parissa. Lisäksi neljältä muulta olen lukenut muita kuin dekkareita: Miina Supiselta Mantelimaan, J P Koskiselta Tulisiiven sekä Savurenkaita, Vera Valalta Aprikoosiyöt ja Jari Järvelältä Kosken kahta puolta. Kaikki nuo tunnetut nimet, kuten Manner, Puonti, Ropponen, Rönnbacka jne olen siis sivuuttanut ajatuksella etteivät ole minulle, cozy crimen ystävälle. Kokoelmaa lähdin kuuntelemaan sillä mielellä, että keskimäärin vähän päälle 20 minuuttia per kirjailija on suht vaaraton tapa tutustua jokaiseen. Ajattelin myös kuunteluttaa kokoelman miehelläni, joka tuntee laajemmin kotimaisia dekkareita, että hän saa arvioida olivatko novellit tyypillisiä kirjailijansa tuotoksia. Kuuntelin ensimmäisen, en ymmärtänyt sitä. Kuuntelin toisen, se oli mielestäni tylsä, enkä kuunnellut enempää. Mieheni kanssa mietittiin sitä ensimmäistä ja veikattiin jonkinlaista ratkaisua, josta ei kuitenkaan olla ihan varmoja. Kokoelma oli hänellä monta päivää kesken, kuunteli sitten loppuun koska käskin 😉 

Pidän kirjan kansikuvasta.

Mikael Helasvuo: Elisabetin kakku ja muita novelleja

Toinen yritykseni suorittaa Helmet-haasteen novellikohta.

Luin kolme ensimmäistä novellia, enkä pitänyt niistä, joten palautin kirjan kirjastoon. En kirjoittanut muistiin sen enempää, mutta ensimmäisessä novellissa oli venäläinen sotavanki joka oli töissä maatilalla, perheen poika kertoi lapsuuden tapahtumista jotka tähän liittyivät.

Hala Alyan: Salt Houses

Kirja kertoo palestiinalaisperheestä pakolaisleirillä, ja heidän elämästään siellä. Tämän kesken jääminen ei johtunut kirjasta, vaan väärästä ajankohdasta, ja ikävä kyllä jollain tapaa myös paineesta saada suoritettua helmet-lukuhaaste valmiiksi. Aloitin tämän kohtaan lähi-idästä kotoisin oleva kirjailija, ja vaihdoin tunnin kuunneltuani lyhyempään, suomenkieliseen kirjaan, josta en edes pitänyt mutta kuuntelin sinnillä loppuun saadakseni merkinnän haasteeseen. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun haaste tuntui pakkomielteeltä, ja kiinnitän tähän kyllä huomiota tänä vuonna, ettei sama tule toistumaan. Mieluummin tyhjäksi jääviä kohtia kuin näin. 

Charmaine Wilkerson: Black Cake

Byronin ja Bennyn äiti kuolee ja jättää perinnöksi pitkän audiotallenteen sekä perinteisen mustan kakun, jonka toisistaan vieraantuneiden sisarusten tulee yhdessä nauttia, kun aika on oikea. Kirjaa kuvataan mm näin: "Family issues, resentments, cultural diaspora, regrets, resentments, sexuality, freedom, child abandonment, secrets, lies, sibling bonds, motherhood, racism, interracial marriage, identity theft, climate change, environmental protection, islander life, secret recipe of black cake…" Aloitin tämän lukukirjana kesällä ja se noin 40 sivua oli koukuttavaa, mutta jouduin palauttamaan sen kirjastoon, koska siihen tuli varaus ja sitten me jo lähdettiinkin pitkälle lomamatkalle. Haluaisin kuitenkin palata kirjaan, ehkä luen sen ensi kesänä.

Nämä kirjat jäivät siis kesken, ja kuten voi huomata, hyvin erilaisista syistä. Ottaen huomioon, että luin (enimmäkseen kuuntelin) viime vuonna 131 kirjaa, viisi kesken jäänyttä ei ole mielestäni ollenkaan huono saldo.