Alexandra Benedict: Joulun murhapeli

 

Alexandra Benedict: Joulun murhapeli

Otava, 2022

Lukija: Jenni Sainio

Kesto: 11 h 27 min

Lilyn täti ja adoptioäiti Liliana oli jättänyt hänelle kirjeen, jonka asiamies toimitti perille. Tämä tarkoitti sitä, että täti oli kuollut.

Älä luota yhteenkään sukulaisistasi, kirjeessä sanottiin, niin on parempi paitsi sinulle, myös heille. Salaisuudet täytyy säilyttää, mutta toisaalta on otettava selvää. Siksi Lilyn tulee osallistua Joulun murhapeliin, jonka voittaja saa omakseen Endgame Housen.

Lily, joka nykyään ompeli työkseen korsetteja ja vanhantyylisiä pukuja, oli asunut Endgame Housessa kaksitoistavuotiaaksi, jolloin hän oli löytänyt äitinsä kuolleena puutarhan labyrintista ja lähtenyt kartanosta viimeisen kerran, tai niin hän oli luullut. Täti, äidin sisar, oli sen jälkeen päätynyt professoriksi Cambridgen yliopistoon ja ottanut Lilyn asumaan omien lastensa Saran ja Greyn kanssa. 

Siitä oli kulunut nyt 21 vuotta ja Lily matkasi vastentahtoisesti talviseen Yorkshireen. Ei hän olisi lähtenyt sinne nytkään, ellei täti olisi paljastanut, että Mariana-äiti olikin murhattu, ja vaikkei Lily halunnutkaan kartanoa itselleen, äidin kuolemasta hän kyllä halusi tietää kaiken. 

Endgame House oli Armitagen suvun 1600-luvulla marmorista ja kalkkikivestä rakennettu järkäle ja vielä suurempi, synkempi ja musertavampi kuin Lily muisti. Talo oli ollut jo pitkään hotelli- ja kongressikäytössä, mutta joulun ajan se olisi tyhjillään.

Lilyn otti vastaan Isabel, joka oli ollut hänen leikki- ja koulukaverinsa ja toimi nyt asianajajana, joka oli tullut selittämään Murhapelin säännöt. Taloon astuivat myös Sarah ja Grey, joiden kanssa Lily ei ollut tekemisissä täytettyään 18, jolloin lähti Lilianan luota. Grey oli aina ollut hänelle kiva, ja Rachel oli vastaavasti edelleen yhtä ilkeä kuin lapsena. Heitä oli yhteensä kuusi serkusta, joista Tom oli hänen suosikkinsa, ja he lyöttäytyivätkin heti yhteen. Joillain oli mukana puoliso, ja he kaikki olisivat kahdentoista päivän ajan eräänlaisessa tosielämän pakohuonepelissä. Joka päivä on jaossa avain ja arvoitus joka paljastaa sen olinpaikan. Sitten alkoi tulla ruumiita.

Minulla oli suuret odotukset, kun näin tämän dekkarin ilmestyvän. Tämä tulisi olemaan mitä parhainta joululukemista. Voiko näillä odotuksilla muuta kuin pettyä? Luultavasti, mutta Joulun murhapeli päästi minut pitkästymään. En myöskään jaksanut miettiä niitä arvoituksia; mistä voisin tietää mitä siellä kartanossa missäkin on, ja ne olivat sitä paitsi aika vaikeaselkoisia. Kummallisinta oli, että ihmisiä tapetaan, mutta me tässä vaan ratkomme arvoituksia, hip hei!