Sivut

Sivut

perjantai 16. joulukuuta 2022

Elizabeth Day: Täydellinen elämä

 

Elizabeth Day: Täydellinen elämä
Gummerus, 2022
Alkuteos: Magpie
Suomennos: Elina Lustig
Lukija: Mervi Takatalo
Kesto: 13h 15min


Marisan äiti oli lähtenyt kun hän oli ollut seitsemän ja vaikka hän kuinka oli yrittänyt hoitaa kotitöitä isän puolesta, oli hänet lähetetty sisäoppilaitokseen. Ehkä juuri siksi hän oli rakastunut Jaken kaltaiseen mieheen, joka oli turvallinen ja osoitti rakkauttaan enemmän teoin kuin sanoin. Ehkä juuri siksi hän halusi muuttaa heti yhteen ja perustaa oman perheen, vaikka ystävät nostelivatkin kulmakarvojaan. Riitti että Marisa oli varma suhteen kestävyydestä, sillä nyt hän ymmärsi mitä ihmiset tarkoittivat sanoessaan, että sen vain tietää, kun on kohdannut sen oikean.

Marisasta talo vaikutti heille sopivalta. Se oli tavallaan turvapaikka, mutta valoisa ja tarpeeksi tyhjä jotta he voisivat täydentää sitä oman näköisekseen. 
Keittiö oli alakerrassa, ja sen kaikki mahdolliset väliseinät oli purettu niin, että huonetta riitti pitkälle kuin merenrantaa. Siellä oli 1950-luvun pähkinäpöytä, jonka ympärillä oli kahdeksan sirojalkaista tuolia ja saarekkeen ylle oli ripustettu vaaleansiniset emalivalaisimet. Liesi oli suuri kuin ammattikeittiössä ja toi mieleen lähinnä avaruusraketin laukaisualustan.

Marisalla oli oma yritys Satusivellin, jossa hän teki satukirjoja, ennalta laadittuja tarinoita joista ihmiset saattoivat valita mieleisensä niin, että kirjan sivuilla seikkaili vaikkapa lapsenlapsi, kuvailla tätä hieman ja lähettää valokuvan, jonka perusteella Marisa kuvitti kirjan. 

Jaken työpaikalla menetettiin tärkeä asiakas, eikä Marisa tienaa paljoakaan satukirjoillaan, joten heidän rahatilanteensa tiukkeni merkittävästi. Jake ehdotti, että he ottaisivat yläkerran tyhjään huoneeseen vuokralaisen, ja vaikka Marisa suhtautuu epäluuloisesti, ei hänellä ole parempaakaan ehdotusta.

Kate on kolmenkymmenenkuuden, töissä elokuvayhtiön tiedotusosastolla. 

Hän on vähäpuheinen, ruskeatukkainen nainen jolla on eloisat, teräväpiirteiset kasvot ja vallaton otsatukka joka päättyy juuri kulmakarvojen alapuolelle. Ensimmäisellä tapaamiskerralla jolla Marisan pitää arvioida Katen sopivuus, tämä puhalteleekin otsatukkaa koko ajan pois silmiltään. Hän on sirorakenteinen ja luiseva, litteärintainen ja hänellä on farkkuhaalarit ja t-paita, joita Marisa ei voi olla pitämättä sopimattomana asuna sen ikäiselle naiselle. Silti hän on helpottunut siitä, että Kate ei varmaankaan ole fyysisesti Jaken makuun. Tämä on aina tehnyt selväksi, että häntä miellyttää kurvikas, pehmeälihainen blondi, jolla on vaaleat silmät ja hunajainen iho johon ilmestyy pisamia auringossa. Toisin sanoen Marisa. 

Sitten tulee twisti, toinen, kolmas. Niistä ei voi spoilata mitään, sillä jokaisen pitää kokea ne sitä mukaa, ei tietäen valmiiksi mistä loppujen lopuksi on kyse. Kirjan esittelyn kommenttilainauksissa on kuitenkin mainittu lapsettomuus, joten sen voi kertoa olevan kirjan kantava teema. Kuitenkin niin, että tällainenkin, joka ei ole lapsia itse halunnut, voi kirjan oikein hyvin lukea (ihmissuhde)kieputteluun keskittyen, lapsettomuus on tässä vain se, minkä ympärille tapahtumat kiertyvät, ja syy sille aika mielettömälle ja jännittävälle tapahtumaketjulle joka siitä seuraa. Kirjaa kutsutaan esittelyssä lukuromaaniksi, mutta minä sanoisin, että se on hyvin lähellä psykologista trilleriä. Kuuntelin samoihin aikoihin 1940-luvulle sijoittuvaa dekkaria Kuolema Kulosaaressa, ja kyllä Täydellinen elämä on huomattavasti jännittävämpi kuin se.

Ihan pikkujuttu varmaankin, mutta esimerkiksi suomentajan käyttämä "puoliarvokkaita kiviä" pisti korvaani. Meillä on tapana puhua puolijalokivistä, vaikka englanniksi sanotaankin semiprecious. Muutamia muitakin outoja sanavalintoja huomasin, vastaavia kuin edellä ja joista tuli heti mieleeni miten kohdan on täytynyt kuulua englanniksi, mutta suora suomennos ei ollut luontevin ilmaisu. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti