Hannah Richell: The Peacock Summer

Hannah Richell: The Peacock Summer

Harper Audio, 2019

Lukija: Elisabeth Hopper

Kesto: 14 h 25 min

Maggie Oberon oli lähtenyt vauhdilla Australiaan vajaa vuosi sitten, mutta palasi Englantiin vähintään yhtä nopeasti heti saatuaan puhelinsoiton sairaalasta. Hänen rakas ja läheinen isoäitinsä oli joutunut sairaalaan. 86-vuotias Lillian vaati päästä takaisin kotiin, Cloudesley Manoriin ja Maggie toteutti toiveen. 

Maggielle tuli kuitenkin yllätyksenä, miten paljon Cloudesleyn kaltainen paikka vaati panostusta ja vielä suurempana yllätyksenä, ettei isoäidillä ollut jäljellä rahaa minkäänlaisiin remontteihin. 

Lillian ja jatkuvaa hoitoa vaativa sisarensa Helene olivat tulleet Cloud Greenen pikkukylään evakuoituina kun Lillian oli yhdentoista, kun heidän vanhempansa olivat kuolleet sodassa, isä Ranskassa ja äiti Lontoon pommituksissa. 

Suostuessaan Charlesin kosintaan 21-vuotias Lillian oli saanut paitsi puolison, myös pienen poikapuolen, Albien ja mikä tärkeintä, Charles oli luvannut huolehtia myös Helenin hyvinvoinnista tämän hoitolaitoksessa.

Vuosia myöhemmin Albie oli parasta, mitä Lillianille oli avioliitostaan seurannut. Hän oli kenties ollut nuori ja naiivi ajatellessaan, että pystyisi rakastamaan leskeksi jääneen Charlesin ehjäksi, mutta ainakin hän oli ollut lämminsydäminen äiti tämän pojalle ja toiminut parhaansa mukaan puskurina isän ja pojan välillä. Hän oli oppinut kovan kautta miten olla mahdollisimman usein ärsyttämättä Charlesia, mutta tiesi myös olevansa loppuikänsä Charlesin vallassa.  

Kun Lillian oli 26, Cloudeslyyn saapui Jack Fincher, taidemaalari jonka Charles kutsui maalaamaan kokonaisen huoneen täyteen muraaliseinää, Lillianin keskenmenojen myötä tarpeettomaksi käyneen lastenhuoneen. Jackin kanssa Lillian eli kesän, joka opetti hänelle mitä rakkaus voi tarkoittaa, niin hyvässä kuin pahassa.

He glances at her, that rye smile of his just visible in the darkness. "I think I may have discovered my muse."

"Cloudesley?"

"He laughs and shakes his head. "No, you clot! You."

Lillian smiles. She can't think of a greater or more unexpected compliment than being called Jack's muse. "Can I see it?", she asks and instantly regrets the question. 

He hesitates. "Yes. But not yet."

She rolls over on to her stomach, her hair falling across her face as she props herself up on one elbow. Jack reaches out and tucks a loose lock behind her ear and she leans her cheek into the curve of his palm. 

"Then promise me one thing", she says softly. "Don't finish it too quickly."

Albie oli tuonut tyttärensä Maggien Cloudesleyyn ensimmäisen kerran pimeänä, sateisena iltana kun tämä oli ollut viisivuotias. Siihen asti he olivat eläneet Espanjan auringon alla, asuntoautolla maata kiertäen eikä Maggie muunlaisesta elämästä tiennytkään. 

"Gone, he had told her. Your mother's gone. Run off. Following her destiny, she said. That's how much she loved us."

He had looked up at her with such fear and despair in his eyes that Maggie had fell afraid and hadn't dared to ask any questions about her mother, not even when Albie told her that they were packing for a long journey to England

"We'll have our own adventures, Mags. We'll show her."

He tapasivat silloin ensimmäistä kertaa, Maggie ja hänen isovanhempansa. Ystävällinen Lillian ja pyörätuolissa istunut äkäinen Charles, jonka tieltä Maggie pian oppi pysymään poissa. Vain kolme kuukautta ja hän palaisi, niin isä lupasi, mutta vuosien mittaan Maggie oppi, että isä tuli ja meni ja Lillian oli hänen elämänsä ainoa pysyvä aikuinen ja hänen todellinen vanhempansa. Niinpä nyt kun Lillian tarvitsi vuorostaan häntä, Maggie olisi täydestä sydämestä hänen tukenaan. Mutta vaikka he olivat aina olleet läheiset, Maggiekään ei tiennyt mikä salaisuus talon lukitussa siivessä piili. 

Jälleen mielettömän hieno lukuromaani, todellinen page-turner, pitkä äänikirja, johon sai uppoutua oikein kunnolla. Kaksi kesää, välissään 60 vuotta, rakkautta, sydänsuruja, salaisuuksia, kosketti minuakin joka en ole "helppo". Todella kauniisti kirjoitettu, etenkin historian osuudet veivät mukanaan.