Martta Kaukonen: Terapiassa

Martta Kaukonen: Terapiassa

Wsoy, 2021

Lukijat: Anna Saksman, Ilkka Villi, Martti Ranin, Satu Paavola 

Kesto: 9 h 13 min

Kidutan, murhaan, jälkiä jättämättä. Se on minulle kunnia-asia.

Ira on sarjamurhaaja. Hän toivoo, että siten tuntisi edes jotain. Mutta tämä kerta olisi viimeinen ja nyt 20-vuotiaan Iran täytyisi keksiä itselleen uusi identiteetti. Hän päätti alkaa käydä terapiassa saadakseen itselleen luonnetodistajan, mikäli jäisi kiinni tekemistään murhista.

Viisikymppinen Clarissa Virtanen on psykoterapeuttina alansa huippuja. Kun hän sai onnistuneesti päätettyä terapiasuhteen, hän poksautti auki shampanjapullon kuin formulakuski ikään. Metoo-kampanjan levittyä hänestä oli tullut suosittu vieras ajankohtaisohjelmiin. Clarissan aviomies Pekka oli ammatiltaan insinööri ja Clarissan tuki ja turva. 

Arto Haaleajärvi oli jäänyt leskeksi kuusi vuotta aiemmin ja saanut potkut Helsingin Aviisista alkoholinkäyttönsä takia. Sen jälkeen hän oli tehnyt juttuja freelancerina ja Irmeli oli yksi heistä, jotka edelleen antoivat hänelle työtehtäviä. 

"Juuri sellainen jollaisista sinä tykkäät."

Samaisella mantralla Irmeli syötti jokaisen työtehtävän kärsiville uhriparoilleen. 

"Tosi kiinnostavan ihmisen henkkari. Ihan palkintokamaa."

Mitäpä muutakaan. Inhosin henkilöhaastatteluja. Kyllä, minä vihasin työtäni. Ja minä vihasin elämääni. Enkä tavoitellut suurta journalistipalkintoa.   

Irmelin järjestämä haastateltava oli paljon julkisuudessa näkyvä Clarissa, tyypillinen asiantuntija joka halusi saada palstatilaa meriiteilleen ja saamilleen palkinnoille ja kunnianosoituksille, antamatta mitään yksityiselämästään. Toimittajan painajainen, mutta Artolle haaste, kuin ketulle jallitettava.

Iralla on tapana valehdella, kaikesta. Kun valehtelee paljon, siinä tulee hyväksi, niin hyväksi että saa kenet vain uskomaan mitä tahansa. Ei hän aio lopettaa tappamistakaan, kunhan valehteli lukijalle. On vain kaksi asiaa joissa olen hyvä, kiduttaminen ja tappaminen. Miksi siis lopettaisin? Mutta terapiaan hän halusi mennä aivan oikeasti. 

Clarissa Virtanen. 

Bongasin sen innokkaasti läähättävän puudelin Asiastudiosta. Hän kiemurteli puolialasti tv-studion sohvalla kuin kobra joka tanssii käärmeenlumoojan tahdissa. 

Heittipä haastattelija miten tympeän vitsin tahansa, Clarissa kikatti ja kikatti ja kikatti niin, että pelkäsin hänen kusevan housuihinsa. 

Bimbo, hattarapää, barbie, höyhenaivo, tuulitunneli. Juuri sellaisen terapeutin minä halusin.

Mutta jokin Iran suunnitelmassa on mennyt pieleen, sillä Ira kertoo lukijalle tehneensä terapeuttinsa valinnassa arviointivirheen.

Minulle jäi kirjasta vähän ristiriitaiset fiilikset. Olen nähnyt tätä kehuttavan ja odotin siksi paljon, mutta minun makuuni se käynnistyi turhan hitaasti. Minua häiritsivät sivuhenkilöiden kummalliset nimet jotka eivät jotenkin istuneet kokonaisuuteen; Uolevi Mäkisarja, Ripa Raasteenlahti, Arto Haaleajärvi. Lassi Laajasrauha, Martti Katveenluoma, Harri Kuikkasuo. Pikemminkin jonkin (mustan) huumorikirjan nimikavalkadia. Pisteet nousivat loppua kohden, äänikirjan viimeiset kaksi tuntia olivat todella koukuttavaa kuunneltavaa ja minut yllätettiin useampaan kertaan.