Mari Frisk: Neliöjuuri

Mari Frisk: Neliöjuuri

Myllylahti, 2020

264 sivua

Kiitokset kustantajalle arvostelukappaleesta.

Kati ja Sonja olivat identtiset kaksoset, molemmat omilla tahoillaan parisuhteissa. Sonja oli naimisissa Fransin kanssa, Kati avoliitossa Juhan kanssa. Kaikki olivat lähestymässä nelikymppisiään, eli iässä jolloin kannattaa jo vähintäänkin puhua selväksi, halutaanko suhteeseen jälkikasvua. Kati haluaa, Juhalle asia on ok, kunhan lapsi ei ole biologisesti hänen, sillä hänen suvussaan on sairaus, jonka geenejä hän ei lapselle haluaisi siirtää. Frans haluaa isäksi, mutta Sonjaa ajatus raskaudesta ja synnytyksestä ei nappaa. Lukiessaan lehtijuttua apilaperheestä Kati sai loistavan idean. Tehdään lapsi yhdessä, kaikki neljä.

Katin työpaikalla toimistotarvikefirmassa oli huhujen mukaan alkamassa yyteet. 

- Hankkiudu raskaaksi, Maija möläytti. Säpsähdin, tuntui kuin ystäväni olisi pujottanut jääpaloja kauluksestani sisään. Kylmät väreet kulkivat päästä varpaisiin,  vaikka etupenkin perseenlämmitin paahtoi täysillä. Erittyikö minusta epätoivoisen naisen tuoksu? Munasarjojen viimeinen hätähuuto, fuck me -feromoni. Viime aikoina olin leikitellyt mitä jos ehkäisy pettää -ajatuksilla, mutta helpottunut joka kerta, kun kuukautiset olivat alkaneet ajallaan. Oliko ehkä-vauvakuumeiluni vain hiipuvan hormonitoimintani lavastama kangastus, esivaihdevuosien aiheuttamaa neurobiologista mekkalointia?

Tosiasiassa raskaus varmistaisi siis Katin työpaikan, eikä aikaa ollut hukattavaksi. Mitä sanoisin Juhalle, kierukan langat tarttuivat tamponiin ja se irtosi vahingossa? Yllättävä perintö tuntemattomalta sukulaiselta, hulppea huvila Espoosta, sinetöi suunnitelman. He kaikki muuttaisivat sinne ainakin vauvan ensimmäiseksi vuodeksi.

Muutaman kokoustamisen jälkeen kaikesta saatiin sovittua, Kati halusi äidiksi ja koti-inseminaatioon käytettäisiin Fransin siittiöitä.

Sonja oli välttämättä halunnut ostaa tarkoitusta varten Muumimukin, emmehän me muuten voisi kertoa lapselle hänen saaneen alkunsa kyseisellä menetelmällä. Entä jos tulisikin kaksoset, samanlaiset kuin mukin kyljessä vipeltävät takkutukkaiset Tiuhti ja Viuhti, kasvattaisimmeko molemmat alkuperäisen suunnitelman mukaan vai valitsisimme omamme kuin koiranpennut?

Kuten arvata saattaa, suunnitelma sai hyvin kirjavia kommentteja eri tahoilta. Vauvafoorumin apilaperheryhmästä tuli kenkää ja neuvolassa oltiin kummissaan, tai pikemminkin kauhuissaan. 

- Onhan tässä riski, että vanhemmuus leviää kuin jokisen eväät. Jos te molemmat pariskunnat eroatte, niin onko lapsella neljä kotia ja jopa kahdeksan lähiaikuista? 
- Kylä kasvattaa, Sonja virnisti.
- Ja miten lapsi erottaa teidät kaksi? Pirkko osoitti minua ja Sonjaa etusormillaan.
- No, jos me solmimme eriväriset lettinauhat, ehdotin.

Neliöjuuri oli kevyt viihderomaani kipeästä aiheesta. En ole millään tapaa kohderyhmää, mutta juoni kiinnosti kaikessa erikoisuudessaan ja ajattelin sen valottavan nykypäivän yhteiskunnan uutta puolta, apilaperhettä, joka oli minulle vain hatarasti käsitteenä tuttu. Neliöjuuri oli oikein näpsäkästi kirjoitettua, toimivaa chick litiä, mutta olisin todennäköisesti pitänyt kirjasta vielä enemmän mikäli se olisi ollut vähän vähemmän viihteellinen. 

Kirja päättyi niin makoisaan kohtaan, että sille on mahdollisesti suunnitteilla jatkoa.