Laura Gustafsson: Pohja

Laura Gustafsson: Pohja

Saga kustannus, 2019 (äänikirjana)

Lukija: Maija Lang

Kesto: 3 h 26 min

Kenelläkään, jolla on näin helppoa, ei ole näin vaikeaa.

Laura on kohta 34-vuotias, kolme tatuointia, kaksi lävistystä. 163,5 cm, painoindeksi 23,4, naimaton yhden lapsen äiti. He asuvat tyttären kanssa reilun 50 m2 kaksiossa, josta Laura maksaa asuntolainaa 25 vuotta. Hän urheilee kuusi kertaa viikossa, tai tulee paha mieli. Hän on mielestään hyvä työssään. 

En luota vaistooni. Jos olisin lohi, metsäpeura tai saukko, olisin kuollut. Olen pikemminkin ranskanbulldoggi, ihmiskunnan epäkelpo elätti. Häntäni typistetty ja nenäni lytistetty. En voi hengittää, mutta kovasti yritän olla koira kuitenkin. Kukaan ei pysty selittämään, miksi kaltaisiani olentoja täytyy olla. 

Hän erosi lapsensa isästä 2016 ja kaikki olivat häneen pettyneitä. Hänessä oli paljon vihaa, hän vihasi kylmää ja pimeää kotimaataan, äitiyttä ja aivan erityisesti itseään. Jos hän olisi uskaltanut unelmoida, hän olisi nähnyt vierellään rokkitähden näköisen miehen, itsensä langanlaihana. 

Jäätiköiden sulaminen on syytäni, mikromuovi meressä, lajien sukupuutto, kurjat hiihtokelit. Ja siinä hyökyaallossa, joka nielee tämän kaupungin, lukee tuoteselosteessa minun nimeni. En ymmärtänyt tekojeni seurauksia, sori. Joku sanoo, että alemmas ei enää pääse, mutta tässähän minä rämpytän hissin P7-painiketta. Mikä maksaa, rämpyti rämpyti. En osaa odottaa. Niin kuin esimerkiksi mitä? Parisuhteen kehittymistä, otollisempia aikoja. Sitä, että tilanteet ratkeavat ja kaikki on paremmin. Kaikki ei tule olemaan paremmin, koska se vaatisi sitä, että avaan rajani. Mutta minua ympäröi muuri, ja pakotin heidät maksamaan sen rakentamisen. Isän mielestä minuun pitäisi liimata samanlainen tarra kuin tupakka-askeissa. Kyllästyy puolessa vuodessa ja vaihtaa uuteen,. Valokuva sydämestä johon on isketty haarukka.

Kirja oli paikoitellen aika sekava ja olisi ehkä toiminut paremmin paperikirjana kuin äänikirjana, sillä keskittyminen oli välillä haasteellista ja jouduin välillä klikkailemaan viidentoista sekunnin takaisinkelausta useamman kerran peräkkäin. Omassa mielentilassani olisin kaivannut enemmän selkeyttä, vähemmän tulkinnantarpeista tekstiä. En päässyt kovinkaan hyvin Lauran pään sisälle. Kun hän kertoo elämäntilanteistaan ja lukuisista miessuhteistaan, esineellistämisestään, likaisuudestaan, kun ei osannut sanoa kenellekään "ei" tai tunsi olevansa hetken maailman ihmeellisin olento ja pian puolikaluttu pornofantasia. En pysynyt kärryillä aina siitäkään, mikä ajankohta oli menossa, oliko hän jo äiti vai ei. Toivoisin että ei.

Alligaattorit matelevat katsomaan. En pelkää. Olen helpottunut. Raahaan ruhoni pois korkeiden mäntyjen keskeltä. Saatana on käynyt nukkumaan, kun palaan. Nyt pitäisi päästä ylös, kuiskaan. Silitän hänen tukkaansa, pitkiä vetoja ohimoilta kohti päälakea. Niin äiti silitti minua kun olin lapsi, ja vieläkin joskus.
Kynsieni alla on multaa. Miksi en noussut jaloilleni. Olisin hoippunut hetken ja kävellyt sitten kuin normaali ihminen, koska jalathan minulla nyt on, vaikka ääni jäi meren pohjaan.
Sormia paleltaa. Kosketan saatanan olkaa. Hänen ruumiinsa on jo alkanut jäykistyä. 

Kaiken kaikkiaan tuntui siltä, että kirjoittaja oli elämässään melko hukassa itsekin, ehkä se vaikutti minun vaikeuteeni ymmärtää hänen pohdiskelujaan joka kohdassa. Hän kärsi monenlaisista henkisen puolen ongelmists, kuten bulimiasta ja tuosta yllä olevan lainauksen sitoutumisvaikeudesta ja itselleen hän diagnosoi dissosiaatiohäiriön. Miehiä tulee ja menee, kymmenittäin, jopa kaksi samana iltana. Näennäisesti hän päästää ihmiset iholleen, mutta heidän läheisyytensä saa hänet hermostumaan. Edes auttavasta tasapainosta persoonansa eri puolien kanssa olisi apua jaksamisessa. Laihuus on hänelle ihanne, hänen elämänsä musta aukko, hän voi olla rakastettava vain mikäli on laiha, ja laihuuteen voi yhtäläisyysmerkillä vetää kauniin. 

Seuraavat asiat ovat totta. Kaksitoistavuotiaasta asti olen unelmoinut itseni tappamisesta nälkään. Useimmiten fantasia nousee halusta näyttää, että minuun sattuu. Motiivi on kosto. Hautajaisissa minut pannaan lasiarkkuun, koska olen niin jumalattoman hyvännäköinen. Pahantekijöitä kaduttaa. 
Nälkäkuolema vie liikaa aikaa, kärsivällisyyteni ei riitä, sääli. Syömishäiriöt ovat pitkästyttävä puheenaihe, eikä kukaan ole jaksanut jauhaa niistä sitten 90-luvun. Ihminen, jonka päähän ensimmäistä kertaa pälkähti puhua syömishäiriöistä, ei ollut ihan fiksu. 

Kirjan sivuilla vilahtelevat myös muun muassa Charles Bukowski ja Marilyn Monroe. Ja yhtäkkiä Jumala nousee seiskan ratikkaan, ostaa lipun, istuu penkille johon joku on kussut, mutta oma vikansa, mitäs on luonut tällaisen alleenkusevan ihmisen. Jumala ja Laura alkavat keskustella ja Laura saa Jumalan itkemään, Laura on sentään Jumalan paras luomus, eikä tuon parempi hänkään. 

Tottakai. Onhan Peppi Pitkätossun Herra Tossavaisellakin ebola. Koronasta ei vielä tiedetty.