Laura Lähteenmäki: Sitten alkoi sade

Laura Lähteenmäki: Sitten alkoi sade

Wsoy, 2020

317 sivua

Paula on eläkeikää lähestyvä terapeutti, Elinan äiti, Simon ja Soman mummo, Lassen leski. Terapeutin koulutus ei kuitenkaan auta Paulaa hänen oman elämänsä solmukohdissa. Oma mies oli aikoinaan pettänyt ja Elina on eronnut viisitoista vuotta kestäneestä avioliitostaan, asia josta Paulan on vaikea päästä yli. Kasper on ollut hänelle kuin oma poika. Paula lämpeni Kasperille hitaasti, mutta kun poika lähti opiskelemaan psykologiaa, Paula alkoi nähdä hänet uusin silmin. Ja kun Elina lähti vaihtoon Irlantiin, Kasper kävi heillä usein syömässä, lämmitti pihasaunan, yöpyi Elinan huoneessa. Nyt vävy ei enää käy ja siihen on Paulan sopeuduttuva. Kuin myös siihen, että Soma liittää iltarukoukseen Moonan, isän uuden tyttöystävän. Ylipäätään kaikilla osapuolilla on tekemistä uusien ihmisten ja uusien roolien omaksumisessa.

Minusta tuli leski viisi vuotta sitten, Paula muistuttaa. Minullakin on ollut vaikeaa, hän yrittää, mutta leskipuhe vain villitsee Elinaa.
Aivan! tytär melkein riemastuu muistaessaan isänsä: Sinä et rakastanut isääkään! Tavallaan aiheutit isän kuoleman! 
Vaikka ihmiset huutavat suutuspäissään mitä sattuu ja vaikka Paula tietää, että Elina on yliväsynyt ja purkaa häneen paineitaan, sanat satuttavat.
Miten niin? hän kysyy, vaikka haluaisi juosta autolle ja ajaa keijukaisten ja maahisten mukaan nimetyiltä kaduilta helvettiin. Hän ajaisi ylinopeutta kotiinsa ja kipittäisi kenkiä riisumatta keittiöön, ottaisi jääkaapin ovesta viinipullon ja kaataisi ensimmäiseen käteen osuvaan lasiin niin paljon kuin se vetäisi. 

Eräänä aamuna postilaatikoilla on vastassa uusi naapuri joka kertoo olevansa Sonja, maantiedon ja biologian opettaja. Sonja asuu yksin ja kaipasi omaa puutarhaa, siksi hän osti talon. Paula ei keksi mitään kommentoitavaa, mutta kertoo sitten asuneensa omassa kodissaan neljäkymmentä vuotta. Talo oli miesvainaan lapsuudenkoti, niin oli jaettu että Lasse sai talon ja veli maat. Sonja ei puolestaan keksi mitään sanottavaa ja siihen päättyy tutustuminen. Mieleisemmänkin uuden naapurin olisi Paula mielestään voinut saada.

Mutta sitten Paulalta murtuu nilkka. Kaikesta tulee keppien kanssa vaikeaa, edes kupillista kahvia ei saa siirrettyä pöydälle. Tietokone tarjoaa onneksi tekemistä, samoin kiikarit joilla voi seurata Sonjan pihapiirin liikennettä. Ja kun Sonja pyyhältää tupaan keittokattiloineen, alkavat naapurukset tutustua paremmin.

Vuoron perään Paulan kanssa toista tarinalinjaa kertoo Ojó, nuori pakolaisnainen. Ojón tie on kulkenut salakuljettajien matkassa Afrikasta Espanjaan, rannikolle jossa talvehtii myös suomalaisia. Eräs vanhempi suomalaisnainen ottaa raskaana olevan Ojón hoiviinsa, ikään kuin apulaisen ja seuraneidin yhdistelmäksi. Heillä molemmilla on takanaan tapahtumia joista eivät oikein välitä puhua ja Ojólla on myös tunne että häntä tarkkaillaan. Tarinalinjat eivät lopulta olekaan niin erilliset, kuin alussa voisi olettaa.

Olen pitänyt todella paljon aiemmin lukemistani Lähteenmäen kirjoista, Ikkunat yöhön on edelleen suosikkini ja tässäkin kirjassa löydän jotain hyvinkin samanlaista fiilistä Paulan osuuksissa. Ojón osuuksista en löytänyt vastaavaa, hänen tarinansa oli jotenkin yllätyksetön ja hyvin stereotyyppinen. Viiniä tissutteleva suomalaisnainen ei herättänyt minkäänlaisia sympatioita, vaikka Ojóa auttoikin, Paula monine erilaisine ihmissuhteineen oli parasta antia.