Anna-Leena Härkönen: Kenraaliharjoitus

Anna-Leena Härkönen: Kenraaliharjoitus

Otava, 2019

212 sivua

- Mä oon vähän miettiny, Mikki sanoo.
"Mä oon vähän miettiny." Tuo on pahaenteinen lause. Ensinnäkin sana "vähän". Sen tilalle pitäisi panna "paljon". Kun mies ottaa jonkin asian puheeksi, hän on miettinyt sitä paljon. Eikä se ole koskaan mukava asia.

Mikki ei halua eroa, ei edes olla hetkeä erillään ja tuumata. Mikki haluaa kokeilla parinvaihtoa. Ei sentään ryhmäseksiä, tuumaa Jane.

Mikki ja Jane tapasivat kymmenen vuotta aiemmin, kun Jane teki vielä matkaoppaan hommia. Nykyään hän myy lomareissuja matkatoimiston tiskin takana, Mikki on näyttelijä. Mikillä on poika aiemmasta suhteesta, Jane ei ole halunnut lapsia ja päätös on ollut yhteinen. Asuntolaina on puoleksi maksettu. Ollaan onnellisia. Mikä tässä nyt mättää?

Janen mieleen tulee paljon kysymyksiä. Miksei Mikki vain jätä häntä? Vaihda nuorempaan? Tai petä? Vai onko jo pettänyt? Kenen kanssa? Onko se joku teatterilta? Ehkä parinvaihto ei sittenkään ole huono ajatus? Ehkä se on Mikiltä suorastaan rakkaudenosoitus, Mikki ei halua sulkea häntä ulkopuolelle?

Kun toimeen ryhdytään, ensimmäisen pettymyksen jälkeen suurimpaan seikkailuun antautuukin Jane eikä Mikki. Niinpä Mikki on se joka saa ihmetellä mitä Janen elämässä oikein tapahtuu ja minne heidän oma suhteensa on matkalla. Ajan mittaan mukaan tulee myös toinen juonikuvio, kun juttuhetki äidin kanssa paljastaa Janelle aivan uusia puolia tämän menneisyydestä, asioita jotka kääntävät päälaelleen myös sen mistä palikoista Jane onkaan tehty.

Kenraaliharjoitus on taattua Härkös-laatua, teksti on soljuvaa ja nopealukuista ja pidemmätkin dialogit toimivat. Edellinen lukemani varsinainen romaani Härköseltä oli Valomerkki (juttua täällä), joka liikkui hyvin tummissa vesissä ja jätti minulle hieman surullisen olon. Kenraaliharjoitus sen sijaan oli hauska ja pohdituttava ihmissuhderomaani jossa oli parikin metkaa twistiä.