Sarah Waters: Parempaa väkeä

Sarah Waters: Parempaa väkeä 

Tammi 2015, 598 sivua 

Alkuteos: The Paying Guests 2014

Suomennos: Helene Bützow 

Poimin Parempaa väkeä luettavakseni Tammen kevätluettelosta. Waters oli minulle uusi tuttavuus siinä mielessä, etten ollut aiemmin hänen kirjojaan lukenut. Kirjablogeissa olin kyllä hänen aiempia suomennoksiaan vilkuillut ja lisäillyt niitä myös lukulistalleni. Aion pitää ne siellä myös vastedes. Watersin edellinen romaani Vieras kartanossa sai kirjabloggareilta vuoden parhaan käännöskirjan palkinnon. Saa nähdä miten Parempaa väkeä sijoittuu, kun ensi vuoden alussa äänestämme parhaasta 2015 suomennetusta romaanista.

Eletään vuotta 1922, ensimmäinen maailmansota on siis päättynyt ja mullistanut monien brittienkin elämän. Frances asuu äitinsä kanssa Lontoon hienostoalueella, mutta rahapula vaivaa heitäkin. Perheen miehet ovat kuolleet ja jättäneet jälkeensä vain talon ja velkaa, josta kahden naisen on mahdotonta selvitä. Niinpä he joutuvat nöyrtymään ja ottamaan alivuokralaisen. Talon huonejärjestykset ovat menneet uusiksi, Frances ja hänen äitinsä ovat ahtautuneet alakertaan, vain Francesin makuuhuone on enää yläkerrassa. Muilta osin yläkertaa hallitsee nyt nuoripari Barber.

On nöyryyttävää ottaa vastaan ruskea kirjekuori jossa on 58 shillinkiä, kahden viikon vuokra. Samalla setelit olivat niin todellisia, niin käsin kosketeltavina, niin omina, että Frances olisi voinut suudella niitä.

Ensin kaikki on jotenkin kovin kiusallista ja jokaista yläkerrasta kantautuvaa ääntä pitää kuulostella. Miten osata olla itsekään enää normaalisti omassa kodissaan, kun siellä asuu vieraita. Pian Frances kuitenkin tutustuu Barbereihin paremminja alkaa viettää heidän kanssaan aikaa. 

Heidän tapaamisensa olivat alkaneet olla kuiskaten käytyjä kiistoja Vineyn salongissa, Veran huoneessa tai huonosti valaistussa käytävässä Walworth Roadille antavan ulko-oven takana. Tai he istuivat täydellisessä hiljaisuudessa, yrittivät turhaan rikkoa sen. Minne olivat kadonneet heidän tulevaisuudensuunnitelmansa, taidekoulu, leivällä eläminen ja pennin venyttäminen? Frances ajatteli vuokrahuonetta, josta he olivat haaveilleet. Hän oli nähnyt sielunsa silmin, kuinka pani oven kiinni ja lukitsi sen, telkesi maailman ulkopuolelle. Ja nythän heillä oli oma huone, heidän tappavan salaisuutensa huone. Se olisi voinut yhtä hyvin olla jo vankiselli. Frances oli joskus raivoissaan. Joskus hän olisi voinut itkeä. Joskus he takertuivat toisiinsa ennen kuin erosivat, ja kaikki oli melkein hyvin. "Rakastatko minua?"

Parempaa väkeä sai alkunsa kiinnostavista lähtökohdista ja lähti vauhdilla liikkeelle mikä oli erityisen hieno puoli melkein 600-sivuisessa tiiliskivessä joilla on monesti taipumusta jaarittelevaan aloitukseen ja tarinan verkkaiseen käynnistymiseen. Pian se jatkui mielenkiintoisella käänteellä joka kantoi kirjaa hyvän matkaa. Pieni kyllästyminen iski tähän lukijaan oikeudenkäynnin kestäessä, mutta onneksi ilmaantui vielä toinenkin käänne. Ihan täyttä viittä tähteä en Paremmalle väelle antaisi, mutta neljä ja puoli kylläkin.