Raija-Sinikka Rantala: Poliisin pojat

Raija-Sinikka Rantala: Poliisin pojat 

Like 2015, 240 sivua 

Nyt on kuulkaas sellainen tilanne, että blogijumituksen myötä arvioitavia kirjoja on kertynyt korkea pinkka ja koska kaikki ovat lainakirjoja haluaisin saada ne eteenpäin muiden kirjaston asiakkaiden luettaviksi. Niinpä luvassa on nyt useampikin lyhytarvio.

Suomalaisessa satamakaupungissa, jota ei suoraan mainita mutta on käsittääkseni Kotka (josta kirjailijakin on kotoisin), asuvat Matti ja Aikka, nuo entisen poliisin pojat vanhempiensa kanssa. Samassa työläiskorttelipihassa asuu muitakin perheitä joiden elämää samalla seurataan. Moni on töissä satamassa tai paperitehtaalla. Matin ja Aikan isä on menettänyt poliisin toimensa "hämärissä oloissa" ja toimii nyt heidän korttelinsa talonmiehenä.

Matti, joka oli syntynyt iltatähtenä kuusitoista vuotta myöhemmin, ihaili veljeään yli kaiken. Aikkaa parempaa ei ollutkaan. Se piti kaikessa Äidin puolta. Ja opetti Mattia piirtämään, laulamaan ja voimistelemaan.
Heti aloitettuaan työt satamassa Aikka oli ymmärtänyt, että miehet pitivät Äitiä arvossa. He puhuivat selän takanakin pelkkää hyvää, kun olivat kuulleet, että hän oli Mettälän Taimin poika. Tiesivät Äidin tehneen sota-aikana rannassa miehen työn.
Ajan oloon Aikka oli ymmärtänyt lauseen puolikkaista, mitä siellä sen sijaan ajateltiin hänen isästään. 

Poliisin pojat kuvaa hyvin sitä yhteiskunnallista murrosta jota Suomen pikkukaupungit 50-luvulta lähtien kävivät läpi. Ajankuva on aidon oloista ja murre istuu hyvin henkilöiden suuhun.