Enni Mustonen: Lapsenpiika

Enni Mustonen: Lapsenpiika 

Otava 2014, 368 sivua

Ida-piian pesti Topeliuksilla on päättynyt, mutta onneksi uusi on heti tiedossa. Eletään vuotta 1898, kun Ida muuttaa maalta Helsinkiin ja sitten onkin kädet täynnä työtä heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Sibeliukset ovat juuri muuttaneet uuteen huusholliin Elisabetinkadulle jossa kaikki on vielä mullin mallin. Keittiöaskareiden lisäksi Idan päivät kuluvat kahden tytön, pikkuvanhan Evan ja vilkkaan ja puheliaan Ruthin paimentamisessa. Aino-rouva odottaa kolmatta lasta ja pian saadaankin uusi perheenjäsen, pieni Kirsti-vauva.

Se pitää Iitan muistaa, että kun Janne-herra on kotona ja komponeeraa, nin kyökissäkin pitää olla hyssynhyssyn, yhtään ei saa astioita kolistella.

Runsaan työmäärän lisäksi Idan arkea vaivaa myös Sibeliusten jatkuva rahapula. Palkanmaksu viivästyy ja joutuupa Ida lainaamaan isäntäväelle omista säästöistäänkin kun kauppias ei lupaa enää lisää velaksi ellei vanhaa välillä lyhennetä. Toriostoksillekin Idan pitää kävellä Hakaniemeen saakka, siellä kun on edullisemmat hinnat. Aino-rouvan ja Janne-herran välillä on myös usein riitoja ja Sibelius häipyykin usein "viftireissuilleen" ystäviensä kanssa. Siinä siis yksi riidanaihe.

Kaupungissa Ida tapaa uudestaan Eliaksen joka Paimentytössä lähti kaupunkiin töihin. Elias on nyt vossikkakuskina ja asuu samassa pihapiirissä, joten nuoret ajautuvat taas yksiin. Elias haaveilee Amerikkaan lähtemisestä ja kovasti haluaisi Idan mukaansa. 

Miten helppoa elämä olikaan, kun oli syntynyt oikeaan perheeseen. Annalla oli kaikki valmiina: kapiot, sulhanen, häät ja tuleva koti. Minulla ei ollut mitään muuta kuin Eliaksen puheet ja unelma Ameriikasta.

Lapsenpiika oli jälleen tuttua, taattua Mustosta, mielestäni aloitusosaa parempi. Kiinnostavaa on tällä tavoin kurkistella kultakautemme herrasväen elämään. Jos jotain saisi toivoa, niin ajankohdan historiantapahtumia voisi kirjoihin ottaa enemmän mukaan. Nyt oli ohimennen mainittu huono satovuosi ja tauko Päivälehden toimittamisessa.