Ljudmila Ulitskaja: Tyttölapsia / Naistenviikko kirjablogeissa

Ljudmila Ulitskaja: Tyttölapsia 

Siltala 2015, 218 sivua

Suomennos: Arja Pikkupeura

Ulitskajan Tyttölapsia on kertomuskokoelma joka koostuu kahdesta osasta; Tyttölapsia ja Lapsuus -49. Ensimmäinen kokonaisuus koostuu kuudesta pidemmästä kertomuksesta, jälkimmäisen niinikään kuusi kertomusta sisältävän osan koostuessa muutaman sivun mittaisista tarinoista, joissa päähenkilöt ovat poikia.  

Ensimmäisen kertomusikermän päähenkilöt ovat samaa moskovalaiskoulua 1950-luvun alussa käyviä tyttöjä. Osa heistä on mallioppilaita, ylpeinä punaisia pioneeriliinojaan kantavia hyvin käyttäytyviä kolmannen luokan oppilaita, osa ulkopuolisia jotka saattoivat vain haaveilla moisesta arvonnoususta. Osa on kiusaajia, osa kiusattuja, kaikki selviytyjiä. Osaa tytöistä seurataan kertomuksesta toiseen mikä helpottaa kokonaisuuden seuraamista. Tytöt myös kasvavat ja kehittyvät kertomusten myötä ja yhtenä teemana tarinoissa onkin juuri tyttöjen orastava kehitys nuoriksi naisiksi. Muina teemoina voi nähdä esimerkiksi sisarkateuden sekä lasten ja perheiden välisen eriarvoisuuden.

Koulussa Kolyvanova pärjäsi huonosti, ruokalassa hän istui erillisessä pöydässä, jossa "vapaaoppilaita" ruokittiin ilmaiseksi, ja koulupuvun hänelle hankki vanhempainkomitea. Aina häneltä uupuikin jotain: milloin tossut, milloin kalossipussi, milloin voimistelupuku. Hän oli luokan pohjimmainen, ihan pohjasakkaa. Nyt sitten paljastuikin, että hän tietää aikuisten salaisia asioita, tietää ihan luonnostaan ja puhuu niistä aivan ujostelemattoman arkisella äänellä. Hän muuttui ihan silmissä uteliaasta tuplaajahujopista hyvin merkittäväksi henkilöksi. Kaikki katselivat häntä kiinnostuneen odotuksen vallassa.

Kertomuksissa on paljon köyhyyttä, kurjuutta, väärin kohdelluksi tulemista, syntyperäistä eriarvoisuutta ja jopa suoranaista tyttöjen hyväksikäyttöä. Moni on silti nähnyt tarinoissa lempeyttä ja toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Itse en käyttäisi aivan niin vahvaa ilmaisua sillä myönnän olleeni tietyllä tavalla helpottunut voidessani sulkea kirjan takakannen. Tyttöjen maailma näyttäytyi heti ensimmäisestä kertomuksesta lähtien ahdistavana, jopa hieman pelottavana. Toisaalta tällaisen kirjan luettuaan osaa aina olla kiitollinen siitä, että on syntynyt Suomeen eikä vaikkapa juuri Venäjälle.

---

Seitsemää päivää 18.-24.7 kutsutaan naistenviikoksi. Tiedättehän tuon kesäisen, naisten nimipäivistä koostuvan viikon, jolloin sataa aina ihan esteristä? Tai yhtä hyvin voi olla hellepoutaa, mutta puheissa mielikuva kääntyy kyllä sinne sadeilmoihin. 

Näin Kirjan vuoden kunniaksi ryhmä kirjablogisteja päätti julkaista erityisesti naisiin liittyviä kirja-aiheisia blogikirjoituksia tämän viikon aikana. Tempaukseen mukaan lähteneet blogit on listattu Tuijata. Kulttuuripohdintoja -blogissa. Kuten ehkä jo arvasitkin, Kirjan jos toisenkin -blogi lähti leikkiin mukaan ja naistenviikon aikana onkin luvassa useampi aiheeseen sopiva postaus.

Ulitskajan Tyttölapsia -kertomuskokoelman arvioi tänään myös Tuijata. Kulttuuripohdintoja.