Sari Kaarniranta: Turvattomin on rakkaus

Sari Kaarniranta: Turvattomin on rakkaus

Myllylahti 2014, 245 sivua

Kun tulee lapsena hylätyksi, annetuksi 8-vuotiaana sukulaistädin huomaan, ei ole helppoa kasvaa tasapainoiseksi aikuiseksi. Julialla oli kyllä vanhemmat sekä biologinen sisko Jatta ja veli Jani, mutta he ovat kasvaneet eri kodeissa.

Julia oppi lapsena manipuloimaan tapahtumia. Koska kaikki mikä on tänään hyvin, voi olla huomenna menetettyä, Julia pelaa varman päälle. Jos yksi pettää ja toinen jättää on hyvä olla kolmas varalla. 

Julia kaivaa käsilaukustaan kaikki kolme puhelintaan, kaivaa päivänvaloon 11 puhelua ja 3 viestiä, kasvoja, ääniä, kosketuksia, lupauksia ja lähtöjä, eikä jaksa nostaa niitä kaikkia nyt tähän, kuroa umpeen välimatkoja ja avata jotain minkä on unohtanut muistaa tai muistanut unohtaa. 

Lääke-esittelijän työ vie Julian jatkuvasti ulkomaille, parhaimmillaan jopa vuodeksi Amerikkaan, useimmiten vain kuukaudeksi tai muutamaksi vaikkapa Madridiin. Vai oliko se Madrid jonne Julia oli kertonut matkustavansa? Onneksi on listat joista voi tarkistaa kuka tietää mitäkin, kuka uskoo hänen olevan työkeikalla, kuka jossain muualla. Mihin puhelimeen voi vastata, ketä tavata. Julia elää valheessa ja valheilla on pahana tapana ennen pitkää paljastua. 

Vuosittain aina kesäkuussa Julia, Jatta ja Jani perheineen tapaavat vanhempiensa kuoleman muistopäivänä. Vaikka he tapaavat kesällä, vanhemmat kuolivat talvella, Tapaninpäivänä 2004. Seitsemännessä vuosijuhlassa Julia on liian humalassa muistaakseen kaikkien elämiensä langat ja puhuu sivu suunsa. Muut menevät hiljaiseksi, onko Julia napsinut liikaa näytteitään vai miksi puhuu niin kummallisia.

Kaarniranta on kirjoittanut hienon psykologisen romaanin josta on vaikea kertoa enempää kertomatta liikaa. Alku oli sekavaa. Ketä nämä lukuisat henkilöt ovat, kuka on kenenkin lapsi, puoliso, eksä vaiko nyksä? Kun vihdoin oivallan mikä tarinan keskeinen idea on, mietin että wow, tämähän on mieletön! Haluan lukea lisää, en malta laskea käsistäni. Onneksi on menossa Blogistanian ystävänpäivän lukumaraton!

Päivä päivältä Julia huomaa merkitsevänsä asioita kalentereihinsa harvemmin, mutta unohtavansa useammin, kaikki nämä toisiinsa liimautuneet valheet, joiden jäljet eivät ole lyhyet, vaan piinallisen pitkät ja tahmeat. Samat jäljet, vaikka itse valhe olisi vitivalkoinen ja ohijuoksevan hetken luonnollinen osa tätä kaikkea, kuin kulkuväylän halkova kevätpuro tai puiston viimeinen sangollinen lunta.