Sivut

Sivut

lauantai 14. syyskuuta 2024

2 x (ainakin melkein) cozy crime - Christoffer Holst & Kirsi Pehkonen



Kuuntelin loppukesästä pari hellekeleille oikein passelia kirjaa, joista ensimmäinen on cozy crime dekkari tai toinen jonkinlainen sekoitus feelgoodia, chicklitiä ja hitusen salapoliisiromaaniakin. 

*** 
Christoffer Holst: Suviunelmia ja verenpunaa
WSOY, 2024
Alkuteos: Söta, röda sommardrömmar
Lukija: Sanna Majuri
Kesto: 8 h 16 min


Dannen eromonologi oli tullut Cillalle täysin puskista. Mies oli istunut ravintolapöydässä häntä vastapäätä ja sanonut, ettei rakastanut häntä enää. Mitä siihen voi vastata, kun on oltu yhdessä jo kolme vuotta? Parin viikon päästä muuttoauto oli hakenut miehen tavarat ja Cilla jäi miettimään miten tästä eteenpäin.

Bullholmen, "Pullasaari", oli pikkuinen saari jota Cilla kutsuisi kesän ajan uudeksi kodikseen. Cillan ja Dannen oli pitänyt säästää niin paljon kuin mahdollista, lyödä sitten säästönsä yhteen, ja ostaa oma kesäpaikka. Ensin Cilla oli luullut että kaikki haaveet kariutuivat eron myötä, ettei hän saisi mitään hankittua yksin, omilla pienillä säästöillään, mutta se ei onneksi pitänyt täysin paikkaansa. Kaksikymmenneliöinen mökki  siirtolapuutarhassa Tukholman saaristossa oli nyt hänen.

Jos jollakulla oli niin leveät hartiat, poliisi tai palomies ovat ainoat järkevät ammatit, tuumi Cilla tavatessaan ensimmäistä kertaa uuden mökkinaapurinsa pojan Adamin. Poliisina Adamilla olikin kohta kiireitä, sillä nuori, vasta lukionsa päättänyt tyttö löytyi rannasta murhattuna ja veteen upotettuna. Mitä ilmeisimmin Cilla oli viimeinen, joka on nähnyt tytön elossa. Ykkösepäilty, poikaystävä Benjamin, pidätettiin murhatutkintaa varten, olihan tappaja usein joku lähipiiristä. Toisaalta lähisuhdeväkivalta on yleensä myös raaempaa ja äkkipikaisempaa. 

Tällä kertaa lukija vaikutti tarinaan sillä tapaa, että minusta tuntui että Sanna Majurin rauhallinen lukutapa rauhoitti kirjaa ja tasoitti sen hauskoja tapahtumia. Itse luettuna se olisi ollut cozympaa crimea, nyt se tuntui enemmän Saana Havaksen tutkimuksilta; olinhan hiljattain kuunnellut uusimman osan Elina Backmanin sarjasta. Sellaiset sutkautukset kuten "milloinkahan viimeksi pesin hiukseni, kai Berliinin muuri oli jo sortunut?" kuulostavat niin erilaisilta jos ne lukee itse tai äänikirjaa lukee joku heleä-ääninen nuori nainen jonka yhdistää chick liteihin ja feelgoodeihin, verrattuna esimerkiksi juuri Sanna Majuriin. Samoin kävi muutaman "pelottavamman" kohdan kanssa. 
Niin paljon kuin Sanna Majurin äänestä ja lukutyylistä pidänkin, olisin tähän kirjaan valinnut eri tyyppisen lukijan. Pitää laittaa harkintaan lukea ihan paperikirjana kakkososa. Eli kyllä, tykkäsin kirjasta ja aion jatkaa sarjan parissa, näitä on kirjoitettu jo neljä osaa tähän mennessä. 

P.s. Jälleen kerran yksi kirja, ei aivan feelgood mutta kuitenkin cozy crime, jonka nimi on suomennettu muotoon "x ja y", vaikka alkuperäinen nimi ei sellainen ole. Argh. 

***

Kirsi Pehkonen: Etsivä löytää
#1 Siru Valpas 
Karisto, 2023
Lukija: Anni Kajos
Kesto: 5 h 3 min

Kun Sirun aviomies Jarkko osoittautui tyypilliseksi häntäheikiksi, Siru laittoi hetkessä kaiken uusiksi. Taakse jäivät niin mies, koti kuin työpaikkakin, mutta onneksi uusia odotti lähes kulman takana. Hän tuli puolivahingossa ostaneeksi etsintätoimisto Vitosen liiketoiminnan, ja huomasi perineensä firman mukana paitsi toimitilat ja asunnon, myös pakettiauton sekä Nurejevin, sellaisen jolla oli neljä tassua ja häntä, sekä vaativa naukuna. 

Onneksi firman perustaja Julius Vitonen oli jättänyt kaiken valmiiksi uutta yrittäjää varten, sillä ei aikaakaan kun Siru sai ensimmäisen asiakkaansa. Kun hän selvitti tapauksen käden käänteessä, hän luuli olevansa taitavakin etsijä, kunnes häntä itseään vedettiin höplästä. Miksi salaperäinen mies halusi penkoa Vitosen toimiston, mitä hän sieltä oikein kuvitteli löytävänsä?

Kirsi Pehkonen on monille kesäisten feelgoodien ystäville tuttu Jylhäsalmi-sarjastaan, jossa on tällä hetkellä jo yhdeksän osaa. Siru Valpaskin seikkailee jo toisessa, kesällä ilmestyneessä kirjassa. Tykkäsin kovasti lukijasta, jonka ääni sopii sarjaan hyvin. 


6 kommenttia:

  1. "Lettuja ja mansikkahilloa" -tyyppiset otsikot ja kirjojen nimet saavat minut näppylöille. Toinen osa on näemmä nimetty samaan tyyliin. Minäkin kuuntelin Holstin kirjan ja sen verran hyvin sen parissa viihdyin, että aion kuunnella toisenkin. Vai pitäisikö lukea kirjakirjana?

    Olen kuunnellut myös Pehkosen kaksi Siru Valpas -kirjaa. Höttöähän ne ovat, mutta hyvin tehtyä ja aika viihdyttävää sellaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en yhtään tykkää tuosta erityisesti feelgoodeihin pediytyneestä tavasta nimetä kirjoja. Luovuutta kehiin kiitos 😀

      Poista
  2. Nyt ovat molemmat nimet minulle tuntemattomia, tai sanotaan että ei tuntemattomia, mutta itse en ole lukenut yhtään heidän teostaan. Tuo Holst kuulostaa kiinnostavalta. - Kuten toteat, on lukijalla aika iso rooli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et ole siis osunut lukemaan yhtään osaa Jylhäsalmestakaan? Nyt olen melkein yllättynyt 😀

      Poista
  3. Holstin kirjaa en välttämättä olisi dekkariksi tai edes cosy crimeksi nimen ja kannen perusteella arvannut 😃 Tämän Siru Valppaan ekan osan luin, toista en vielä. Luen sen verran vähän dekkareita, että melkein pitää osua just eikä melkein nappiin omaan lukutuntumaan, että jään sarjaa seuraamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Holstin kirjassa on paljon feelgoodia mukana, voisin suositella 😊 Siru Valpaskin pitää laittaa harkintaan jatkon osalta, riippuen mikä on toisen osan juonikuvio...

      Poista