Sivut

Sivut

sunnuntai 3. joulukuuta 2023

Olavi Koivukangas: Titanicin kolmas luokka


Olavi Koivukangas: Titanicin kolmas luokka
Saga Egmont, 2023
Lukija: Jussi Puhakka
Kesto: 3 h 30 min


Merellinen haju tunkeutui jo kaukaa Amerikkaan lähtevien siirtolaisten nenään. Ei se ollut pilaantuneen lihan tai hapantuneen kaalikeiton hajua, vaan pikemminkin imelä ja makea, kuin vanhan nahkapieksun sisältä tuleva lemu.

Titanicin kolmannen luokan matkustajista selvisi hengissä vain kolmasosa. Suomalaisia laivassa oli 63, ja suurin osa heistä matkusti juurikin kolmannessa luokassa. Suomalaisista selvisi hengissä tasan kaksikymmentä.

Kirjassa seurataan erityisesti Panulan perhettä, jonka vanhemmat Juho ja Maria olivat asuneet Amerikassa jo nuorempina. Juho oli tällä kertaa lähtenyt järjestelemään asioita jo etukäteen. Hän oli saanut töitä hiilikaivoksesta Pittsburghissa ja hankkinut kodin vaimolleen ja viidelle lapselleen, joille oli ostanut matkaliput Titanicille. 
Vanhin lapsista oli kuudentoista ja nuorin vasta vuoden ikäinen sylivauva. Kaksi vanhinta poikaa matkusti isommassa makuusalissa ja neljä nuorinta yhdessä hytissä äidin kanssa. 

– Täällä on ainaki lämmintä ja enempi tilaa kun hytissä, vaikka siellä voiki istua sängyn reunalla. Katsellaan ny hetki noita muum maailman eläviä. Nuo käsim puhuvat tummaihooset on varmaan Espanjasta, Italiasta ja muista Välimeren maista. Ei niillekään löyry japia kotimaassa, vaan Amerikkahan täytyy lähtee elantoa hankkimahan. Ehkä meirän pitää kuitenkin mennä hyttihin, kun Einolla taitaa olla näläkä. Kattotahan siellä kortista, millon on meirän ruokailuaika. Yleensä laivassa saa ruokaa pian lährön jälkehen, ja nyt on lunssiaika muutenki.

Panulan perhe tutustuu jo siirtolaishotellissa lähtöä odotellessa sekä myöhemmin laivalla muihin suomalaisiin, ja näin saadaan tuotua esiin myös muiden Titanicilla matkanneiden suomalaisten elämäntarinoita. 

– Kyllä merjmies on aena erjmies. Ihan nuorena aattelin itekkii lähtee merille, kun kuuntelin Kuopion torilla vanaham merjkarhuj juttuja mualiman seihtemältä mereltä ja syntisistä satamakorttelista. Mutta lähiv vuan Helsinkiir rakentammaan taloja.
Oljhan siellä kotkaapunnissa Kuopiossa muitakii entisiä merjmiehiä,ja ehkä niihin jutuista jäi mieleen halu nähhä mualimoo vähäl luajemmin, kun mitä Puijon tornista näkkyy. Sen takia oun nyt vaemon kansa mänössä siirtolaeseks suureen Ameriikan muahan. Myö on molemmat käöty sielä jo kerran nuorempina. Aluks männään Monessenniin Pensulvanijaan, ku siellä assuu entinen työtoverj. Myöhemmin haluaisin männä Nuu Jorkkiin, ku siellä rakennettaan korkeita kivitaloja. Minua ei huimoo yhtään kävellä tukilaatoja pitkim piliver reunalla. Oun kuullu, että Ameriikan intiaanit ja suomalaeset on ylimmällä hyllyllä, kum pilivenpiirtäjiä rakennettaan. Siitä työstä maksetaav varmasti hyvä palakka.

Vaikka Titanicista on kirjoitettu paljon, esipuheessa huomautetaan, että kaunokirjallisia teoksia suomalaismatkustajista on vain muutama, ja nekin ovat osittain tietokirjallisuutta. Ulla Apelsin on julkaissut vuonna 2003 tällaisen kirjan nimeltään Titanicin kolmas lapsi, ja koska se kertoo Panulan perheestä, Koivukangas kertoo kirjan olleen hänelle tärkeä tietolähde. 

Jussi Puhakka suoriutui eri murteilla ja fingelskalla käydystä dialogista mielestäni hyvin, ja tykkäsin muutenkin hänen ääntään kuunnella. Nyt kun olen lukenut läpi tähän valitsemiani lainauksia, voisin ainakin omalta kohdaltani todeta, että vaikeasti kirjoitetun murteen lukeminen on sen verran hidasta, että suosittelen valitsemaan äänikirjan mikäli niitä kuuntelet. 

Olisin kuunnellut Panulan perheen ja muidenkin suomalaisten kohtaloista pidempäänkin, harmi että kirja on niin lyhyt, enemmän kuin tuokiokuva. Panulan perheen osalta tarina lähtee liikkeelle matkaa edeltävästä joulusta; Juho-isä on seilannut Amerikkaan jo syksyllä joten he viettivät viimeistä joulua ilman isää. 

Juho eli loppuikänsä Amerikassa, meni uudelleen naimisiin ja sai lapsiakin. Muiden turmasta selvinneiden suomalaisten elämästä ei paljonkaan kerrottu, olisin mielelläni kuullut enemmän. 


5 kommenttia:

  1. Titanicilla matkustaneiden kohtalon surullisuus ei lakkaa koskettamasta. Se on totta, että minuakaan ei ole tullut vastaan juurikaan romaaneja laivalla olleista suomalaisista. Olikohan se YLE, jolla oli joitakin vuosia sitten projekti, Titanicin matkaa seurattiin reaaliajassa. Se oli vaikuttava kokemus. Tallinnassa taas oli kymmenisen vuotta sitten suuri Titanic-näyttely, jossa oli aitoa laivalta nostettua esineistöä sekä replika portaikosta. Näyttelyn alussa kävijä sai sattumanvaraisesti matkalipun ja todellisen matkustajan identiteetin ja lopuksi sai tarkistaa nimilistasta, jäikö henkiin vai kuoliko. Minulle osui ensimmäisen luokan lippu, joten selvisin. Oli kyllä vaikuttava näyttely se.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuuntelin tämän sen jälkeen kun oli katsottu Estonia-sarja, niin tuli vertailtua näitä suuronnettomuuksia. Tuo näyttely olisi ollut mielenkiintoista nähdä.
      YouTubessa tuli vastaan video, jossa sai kulkea mukana Titanicin kannelta ja sisätiloista tehdyssä mallinnuksessa, ja se oli kyllä mielenkiintoinen katsoa. Kansitilat olivat niin paljon hienommat kuin nykypäivän ruotsinlaivoilla, ensimmäisen luokan tilat loistokkast ja kolmannen luokan hyttitilat niin ahtaat ja ankeat. On sen täytynyt tuntua ihan uskomattoman kokoiselta laivalta silloin, kun se on sitä vieläkin!

      Poista
  2. Tämä innosti guuglaamaan lisätietoa. Kirjailijalla on vankka tausta, onhan hän professori ja eläköitynyt Siirtolaisuusinstituutista.
    Tuo on kyllä ihan totta, että murretekstin lukeminen on usein haastavaa. Siinä auttaa ääneen lukeminen, ehkä lähipiiristä löytyy joku, jolle voi lukea!
    Minna /KBC

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Esipuheessa olikin tietoa myös kirjailijasta, joka on julkaissut uransa aikana monia tietokirjoja ja on tosiaan perustanut Suomeen tuon Siirtolaisinstituutin jossa teki varsinaisen työuransa. Hän on perustanut myös OK-kustantamon, joka julkaisee käsittääkseni vain siirtolaiskirjallisuutta.

      Poista
    2. Tämä kirja on julkaistu aiemmin paperikirjana, olikohan 2015?

      Poista