Corinne Hartman: Seuraaja

Corinne Hartman: Seuraaja

Storytel Original, 2022

Lukijat: Krista Putkonen-Örn, Anna Saksman

Kesto: 8 h 34 min

Kuuntelimme hollantilaisjännärin yhdessä mieheni kanssa pitkällä automatkalla. Kirja valikoitui kuunneltavaksi narsismiteemansa takia.

Hollantilainen Marjan julkaisee työkseen useampaa lehteä, ja on tienannut niillä mukavasti. Hän on sijoittanut muutamaan kiinteistöön ja häntä pidetään menestyneenä bisnesnaisena, sellaisena jonka ei ihan ensimmäiseksi uskoisi päätyvän narsistin uhriksi.

Syksyllä 2019 hänet on kuitenkin kutsuttu poliisilaitokselle antamaan todistusta aiemmin kokemastaan vainonnasta. 

Suhde hänen entiseen miesystäväänsä Robbertiin alkoi vuonna 2009, ja viisi vuotta myöhemmin hän joutui pyytämään psykiatrialta apua miehestä irtautumiseen. Hän teki myös rikosilmoituksen vainoamisesta ja tappouhkauksista, mutta pahinta oli se, kun silloin 13-vuotias tytär näki aseen äitinsä ohimolla. 

Suzan tapasi 46-vuotiaan Robbertin 2016, ihan sattumalta kodinelektroniikkaliikkeessä. Niin mukava mies, elämäniloinen ja hymyileväinen, Suzan piti hänestä välittömästi, ja se tunne, että olet toiselle tärkeintä maailmassa vei häneltä jalat alta.

Robbert kertoi miten hänen edellinen suhteensa oli päättynyt, että nainen oli ollut kovin takertunut häneen ja Robbert oli hyvyyttään koittanut auttaa tätä huonosti menestyvän aikakauslehtiyrityksensä kanssa. 

Susan on Robbertia kaksi vuotta vanhempi ja hänellä on neljä lasta, vanhin jo 26-vuotias. Lapset halusivat äidilleen eron jälkeen kaikkea hyvää, mutta Robbertia he pitivät jotenkin epäilyttävänä. Myös Suzanin äiti ja sisarukset varoittivat häntä miehestä, mutta Robbert osasi kääntää kaiken aina niin päin, että hän on rakastava ja huolehtiva, kun taas sisarukset ja lapset eivät tahdo suoda Suzanille onnea.

Tarina etenee vuorotellen kahden naisen näkökulmasta ja alusta asti lukijalle on selvää, että joku on menehtynyt. Juonen kulku koukutti; mietimme kuka on kuollut, murhattu vai onnettomuus, mikä on motiivi, ja keksimme monia vaihtoehtoja. Loppuratkaisun keksimme juuri sopivasti ennen kuin se paljastettiin.

Mieheni näkemyksiä:

En oikein jaksanut seurata ajankohtia ja luulin pitkään että molemmat naiset kertovat menneistä tapahtumista, mikä johtui osittain edellisestä kirjasta jota kuuntelimme; siinä hypittiin ajassa ihan kyllästymiseen saakka. Kirjailija osasi kuvata hyvin narsistin pelaamaa peliä, miten taitavasti hän manipuloi kohdettaan ja sai aina käännettyä asiat edukseen. Robbertin toiminta tuki käsityksiäni tosielämässä tietämistäni narsisteista. 

Omia ajatuksiani:

Pidin siitä, miten kirjailija sai päähenkilönsä vaikuttamaan aivan tavallisilta fiksuilta naisilta. Missään kohtaa ei itselleni syntynyt vaikutelmaa, että eipä ihme että tulivat hyväksikäytetyiksi. 

Robbert syyllisti aina ovelasti uhriensa ystäviä ja sukulaisia ja katkoi näiden yhteyksiä. 

Kaksi lukijaa oli hyvä ratkaisu, se auttoi pysymään kärryillä siitä, mitä tapahtui ja kummalle naisista.