#2 Ari Thor
Tammi, 2023
Alkuteos: Myrknætti, 2011
Suomennos englanninnoksesta Blackour: Antti Saarilahti
Lukija: Simo Häkli
Kesto: 7 h 40 min
Islannin suurin uutinen oli tulivuorenpurkaus jonka seurauksena Reykjavikin yllä leijui tuhkapilvi. Ari sai kuitenkin muuta ajateltavaa, kun jonkin matkan päästä, Sauðárkrókurin vuonolta, oli löytynyt ruumis joka osoittautui yhdeksi uuden tunnelin urakoitsijoista. Kun lehdistö sai vihiä tapahtuneesta, Ísdúr, joka oli toimittajana television uutistoimituksessa, kiinnostui tapauksesta erityisesti ja lähti omin päin penkomaan tarkempia tietoja murhatusta miehestä. Miehen kuva tietokoneen näytöllä oli ollut hänelle shokki joka ajoi häntä kiivaasti eteenpäin.
Murhattu mies oli Elias Freysson, ja häntä oli lyöty raa'asti lankulla päähän. Lankussa ollut naula oli osunut suoraan silmään, ja kasvot olivat lähes tunnistamattomat.
Poliisipäällikkö Tómas ja Ari matkustivat tutkimaan tapausta, sillä murhatulla miehellä oli kytky Siglufjörðuriin.
Ari ja Ugla olivat tapailleet vain hetken, ja Ari ikävöi edelleen tyttöystäväänsä Kristiniä, joka oli jäänyt Reykjavikiin. Murhatutkintakin jää välillä toiselle sijalle.
Kristinilläkin oli edelleen tunteita Aria kohtaan, mutta hän alkoi tapailla miestä, johon tutustui golfkentällä, ja Ari oli varma, että miehessä on jotain hämärää.
Hlynur sai sähköposteja jotka hajottivat hänen psyykeään.
Hän oli nuorin kolmesta veljeksestä, ja yksinhuoltajaäiti oli joutunut tekemään liikaa töitä heidät elättääkseen. Isä oli ollut viinaan menevä ja siihen tämä oli kuollutkin, eikä hän isää edes muistanut. Suhde veljiin oli etäinen. Hlynur oli purkanut turhautumistaan muiden oppilaiden kiusaamiseen, erityisesti yhden ujon ja pullean pojan. Lukiossa ollessaan Hlynur oli ymmärtänyt syyllisyytensä, hakeutunut poliisikouluuun ja päätynyt töihin Siglufjörðurin poliisiasemalle. Häntä kismitti myös se, että hän oli ollut siellä jo kuusi vuotta, mutta heidän pomonsa Tómas otti silti Arin, tulokkaan, mukaansa tutkimaan murhaa ja jätti hänet päivystämään.
Mutta eniten häntä vaivasivat sähköpostit. Niissä oli aina samat sanat, ne samat jotka hän itse oli kuiskannut kiusaamalleen pojalle, joka myöhemmin oli päätynyt itsemurhaan: Seuraavalla kerralla opetan sinut kuolemaan.
Kirjan rakenne oli huomattavasti haastavampi kuin ensimmäisessä osassa. Sivuhenkilöitä oli paljon ja koko ajan niitä tupsahti lisää, ja alkupuolella olikin vaikea tietää keneen pitäisi erityisesti kiinnittää huomiota jatkoa ajatellen. Sekavuutta lisäsi se, miten monen henkilön näkökulmasta tarinaa seurattiin. Ari oli täysin yksi sivuhenkilöistä, ei sen enempää esillä, ja minulle jäi ainakin tunne, että Ísdúrin tutkimuksia seurattiin enemmän kuin poliisin, ja hän se todellinen päähenkilö oli.
Tämän lisäksi käytettiin paljon takaumia, kuten vuotta aiemmin tai edellisenä kesänä. Kun sitten kuuntelin kirjaa pätkissä, mikä on kuitenkin täysin normaalia, olin monesti sekaisin kuka nyt kertoo ja mihin tapahtumaketjuun "hän" tällä hetkellä liittyy.
Myös islantilaisten nimien, erityisesti paikannimien samankaltaisuus omaan korvaani toi lisähaasteita. Oikean kirjoitusasun aksentteineen kävin kopsaamassa Google Mapsista.
Kaiken kaikkiaan päädyin antamaan kirjalle vain kaksi tähteä Goodreadsissä, enkä pidä kovin todennäköisenä, että jatkan enää sarjan parissa. Harmi sinänsä, onhan Jónasson saanut dekkareihinsa innoitusta omilta isovanhemmiltaan.
Osallistun Tuhkayöllä kirjabloggareiden Dekkariviikoille. Haastetta emännöi Tuulevin lukublogi.
Olen käsittänyt, ettei tämä sarja ole kovin erikoisen hyvä. Hulda-sarjasta luin ekan osan ja siitä kyllä pidin. Loppu oli hätkähdyttävä.
VastaaPoistaHuldasta olen kuunnellut ensimmäisen osan mutten tullut jatkaneeksi, mua hämää se, että mennään joka osassa taaksepäin. Tämä vanhempi sarja etenee kronologisesti, eikä ole mun mielestä muuten huono, siis juonellisesti, mutta tuota porukkaa karsisin, tai ainakin sitä, ettei kaikkien näkökulmaa tarvita. Lukukirjana olisi varmasti ollut helpommin hahmotettava.
PoistaLuin tämän (enkuksi) joskus vuosia sitten ja pidin. En kokenut kirjaa sekavana, joten ehkä käännöskin vaikuttaa. Minulla on muistaakseni tämä Ari-sarja kokonaan hyllyssäni, mutta enpä ole muistanut jatkaa sen lukemista tämän jälkeen.
VastaaPoistaKommenteissa mainittu Hulda-sarja kiinnostaa ehkä enemmän: sitä en siis ole edes aloitellut.
Enkunkielisissä versioissa on muuten ääntämisohjeita, mikä on aina mukavaa. Kivempi lukea, kun osaa ääntää erilaiset paikannimet oikein lukiessaan. Jäävät siten paremmin mieleenkin.
Ei se ensimmäinen ollut minustakaan sekava, päinvastoin jäin oikein odottamaan tämän jatko-osan suomennosta. Ja nyt sitten näin. Höh.
PoistaÄäntämisohjeet niinkin erikoiseen kieleen kuin islanti on todellakin paikallaan, kiva että englanninkielisessä laitoksessa on 🙂
Niin siis just tästä toisesta osasta kirjoitin eli en kokenut sitä sekavana. Olen siis tosiaan lukenut tämän. :)
PoistaNo niinhän sä kirjoititkin, mä sekoilen 😃 Eli mua sekoitti se, kun pätkissä kuuntelin, että yhtäkkiä oli edellisenä kesänä, tai vuotta aiemmin, enkä muistanut enää mitä silloin oli aiemmin tapahtunut, ja sitten oli niitä kohtia, kun ensin sanotaan vaikka edelliskesänä, ja sitten aletaan kertoa kuinka hän teki sitä tai hän muisteli tätä, eikä mulla ollut hajuakaan kuka se "hän" oli, ennen kuin jonkun ajan päästä. Kuunnellessa nämä korostuu, kun ei ole niin yksinkertaista selata pari sivua eteen tai taakse ja kurkkia mistä on kyse, teen tuota helposti jos tipahdan lukukirjassa. Ei siinä varmaan muuta sekavuutta ollut. Olisi varmaan vaatinut sen, ettei ole kesken toista äänikirja ja lukukirjaa, joita vuorottelee. Yleensä se ei haittaa, eikä mulla esimerkiksi ole kahta dekkaria kesken yhtä aikaa.
Poista