Virginie Grimaldi: Kirkkaimmat tähdet

Virginie Grimaldi: Kirkkaimmat tähdet

Otava, 2022

Lukija: Satu Paavola

Kesto: 7 h 7 min

Sinä päivänä, kun Anna otti lainan jonka korot olivat suuremmat kuin lainasumma itse, hän tiesi ettei tämä päättyisi hyvin. Hän oli siinä oikeassa ja oppi samalla, etteivät velkojat tyydy koputtelemaan ovelle, ne tunkevat suoraan sisälle. Sitten lähti työpaikkakin alta, eikä se edes ollut kaksinen, surkea palkka kuppilassa, toki parempi kuin ei sitäkään.

Annalla on kaksi tytärtä, 17-vuotias Chloe ja 12-vuotias Lily. Lasten isä asuu Marseillessa, ja tähän on mutkikas suhde, joka avautuu lisää kirjan mittaan.

Chloen mielialat vaihtelevat äidin mielestä tuikkivasta kyynelehtivään riippuen siitä, millaisen viestin tyttö saa puhelimeensa. Heidän suhteensa ei ole helppo, mutta voiko se ollakaan teini-ikäisen tyttäreen?

Chloe itse haaveilee löytävänsä poikaystävän ja kokevansa romanttisen rakkauden joka saa hänet tuntemaan olevansa vain puolikas joka hetki kun he ovat erossa, mutta hän törmää aina samaan ongelmaan. Jos ei anna, pojat eivät tahdo enää nähdä. Jos antaa, sama lopputulos. Mitä oikein pitäisi tehdä?

Tämä on ensimmäinen kerta elämässäni, kun olen kotiarestissa. Se on inhottavaa, mutta pahinta on, ettei äiti enää luota minuun. Olen tuottanut hänelle pettymyksen.

Hän kysyi miljoonaa asiaa ja halusi tietää kaiken. En vastannut, joten hän penkoi kamani. Ja etsivä löytää.

Kun hän äkkäsi kortsupaketin, hän valahti valkoiseksi.

Kun hän näki e-pillerit, hän muuttui tulipunaiseksi.

Kun hän löysi ruohon, hän käveli ulos huoneesta.

Lilyllä on välillä hankalaa koulussa. On hänellä ystäviäkin, mutta jos edes työpariksi tehtävään osoitetaan väärä poika, on sen tyttöystävä heti kurkussa kiinni. Kaksitoistavuotislahjakseen Lily saa uuden ystävän, jolle antaa nimeksi Marcel.

3. maaliskuuta

Rakas Marcel,

lauantaina minä täytin kaksitoista ja sain kummitädiltäni synttärilahjaksi päiväkirjan: sinut. Kummitäti on oikein kiltti - varmaan hän yrittää paikata sitä, että hänellä on hampaat kuin majavalla-, mutta tässä hän meni pahasti metsään. Ensinnäkään minä olen en ole koskaan tajunnut, mihin päiväkirjaa tarvitaan, ja - minulla on sitä paitsi ihan tarpeeksi tekemistä läksyissäkin. Kaiken lisäksi hän valkkasi sellaisen jossa on pinkit kannet ja sydämiä. Hyvä kun ei paljetteja.

Koska en ollut aikonut koskea sinuun sormellanikaan, olin jättänyt sinut keittiöön siinä toivossa, että äiti tai Chloe heittäisivät sinut roskiin mainoslehtisten seassa. Tänään kuitenkin sattui yksi juttu joka minun täytyy aivan ehdottomasti saada kertoa jollekin, ja jota en voi kertoa kenellekään muulle. Minä siis väritin sinun kantesi paksulla punaisella tussilla, laitoin sinuun toisen munalukon (ei haukkuva koira venettä kaada) ja löysin sinulle täydellisen piilopaikan mutta en sano mistä. (Chloe, jos luet tätä niin lopeta heti paikalla tai kerron äidille että käytät sen rintsikoita.)

Sinun nimesi on muuten Marcel, toivottavasti tykkäät siitä. Se johtuu siitä, että olet punainen niin kuin toisessa kerroksessa asuvan Marcel Mussonin naama (ja kalju).

En tiedä kirjoitanko sinuun usein. Jos käy niin kuin finnivoiteen kanssa, unohdan sinut useimpina iltoina. Mutta yritetään nyt kuitenkin.

Kun Anna sitten ykskaks ilmoittaa, että pakatkaa lämpimiä vaatteita laukkuun, nyt lähdetään isoisän pakettiautolla Skandinaviaan katsomaan revontulia, Lucy pitää äitiä lopullisesti seonneena ja Chloe on saada slaagin kun tajuaa Saksan rajanylityksen jälkeen ettei hänen puhelimensa netti enää toimi. Marcelin sivut täyttyvät kovaa vauhtia.

Leirintäalueella Hampurissa he törmäsivät ensimmäiseen isompaan ongelmaan, kun Anna ei osannut tyhjentää kemiallista vessaa. Auttamaan tullut Julien esitteli heidät matkailuautoporukalle joka reissasi yhdessä. Julien matkasi Lucyn ikäisen nepsypojan, Noén kanssa. Toisen kerran he turvautuvat Julienin apuun menoveden loppuessa, mutta Anna ei vieläkään halunnut liittyä matkalaisten ryhmään. Hetken päästä matkaa taitetaan kuitenkin yhdessä. Tulevien tuhansien kilometrien aikana nähdään revontulet, vesiputoukset ja paljon muuta. Vaelletaan luonnossa, valvotaan öitä, vaihdetaan salaisuuksia, saadaan salaperäisiä runoja, suunnitellaan elämää eteenpäin. Nuo kaksi kuukautta muuttavat paljon, toisaalta eivät mitään, kotona odottavat tietyt asiat. Mutta jos jotain, niin kasvetaan ja itsenäistytään iästä riippumatta, lähennytään perheenä ja saadaan uusia ystäviä, jopa perheenjäseniä.

Olipa kiva osua kerrankin kuuntelemaan kirja, jonka jokainen päähenkilö oli vastustamattoman ihana! Tällaista olen todella kaivannut. 

En löytänyt kirjasta ainuttakaan blogijuttua. Harmi. Tässä oli sisältöä, hauskuutta ja oivalluksia. Lopussa oli twisti, lyhyt hyppäys ajassa taaksepäin, jossa paljastettiin jotain sellaista, jota en olisi ominpäin hoksannut. 

Miksei kukaan lue tätä?