Annamari Marttinen: Elämä jota en odottanut

Annamari Marttinen: Elämä jota en odottanut

Tammi, 2023

Lukija: Rosanna Kemppi

Kesto: 9 h 3 min

Kun nainen astui sisään Senjan vaateliikkeeseen, Senja tunnisti tämän heti ex-miehensä sometilin kuvista. Naisella ei ollut aavistustakaan kuka Senja oli, mutta miksi olisi ollutkaan. 

Senja ja Sami olivat käyneet läpi pitkät ja tuloksettomat lapsettomuushoidot, jotka olivat johtaneet siihen, että Sami oli muuttanut omaan keskusta-asuntoon. Mies oli vapaa tekemään mitä halusi, ryhtymään uuteen suhteeseen. 

Sami oli laittanut Nooralle Tinderissä supertykkäyksen. Treffit kahvilassa eivät kuitenkaan tuntuneet sujuvan erityisen hyvin. Mitä jos Senja sattuisi tulemaan samaan kahvilaan? Kun he menivät Samin asuntoon ja harrastivat seksiä, Samista tuntui kuin Senja olisi tuijottanut heitä sängyn vieressä.

On kummallista, pelottavaakin, miten ihminen ei tiedä mitä haluaa. Yhtäkkiä Noora oli muuttanut tänne. Senjasta erottuaan Sami oli nauttinut yksin asumisesta, se oli tuonut hänelle outoa hiljaisuudessa humisevaa lohtua. 

Noora oli muuttanut hänen luokseen viisi päivää sitten, vain lyhyen seurustelun jälkeen. Nooran vuokranantaja oli päättänyt myydä asunnon ja sanonut sopimuksen irti. Noora oli alkanut etsiä uutta asuntoa, ja eräänä iltana seksin jälkeen Sami oli kuullut sanovansa: 

- Mikset muuttaisi tänne? Hän ei ollut tarkoittanut sitä aivan tosissaan. Hänen aivonsa olivat edelleen alapäässä äskeisen jälkeen, joten mitä tahansa saattoi odottaa omalta itseltään.

Boutique Senja. Noora oli kiinnittänyt liikkeeseen huomiota monet kerrat, mutta tiesi sen olevan kallis. Nyt hän tarvitsi uuden mekon häihin, jonne hän ja Sami menisivät ensi kertaa parina. 

Hän oli epäröinyt pyyhkäistäkö Samin profiilia oikealle, mies oli 44, häntä kaksitoista vuotta vanhempi. Sitten hän oli epäröinyt, oliko hyvä vai huono asia, että mies kertoi eronneensa pitkästä parisuhteesta vain kuukautta aiemmin. Hän oli kuitenkin nähnyt miehen aiemmin tämän käytyä työasioissa hotellissa jossa Noora oli töissä ja mies vaikutti luotettavalta. Kun he olivat lähteneet kahvilasta yhdessä, Noora oli tiennyt mihin ilta johtaisi, ja vielä silloinkin hänen oli tehnyt mieli perua. Hän oli kuitenkin ollut sinkkuna jo kaksi vuotta. Vapaus, itsenäisyys, että sai tehdä asiat miten huvitti. Toisessa vaakakupissa rakkaus, seksi, pidemmässä suhteessa tuki ja turva.

Noora oli tietoinen siitä, että oli edellisen miesystävänsä Mikan kanssa ja sitä seuranneena sinkkuaikanaan siirtynyt tärkeän rajan toiselle puolelle. Hänestä oli tullut kaksikymppisen sijaan kolmekymppinen. Kolmekymppisen sinkun tavatessaan jokainen ajattelee: hänellä alkaa olla kiire. Vuosia ei voi suitsia, ne villiintyvät kuin hevoset päästessään laukalle ilman kuolaimia. Sitten ihminen on yhtäkkiä 35. Hän ei ajatellut munasolujaan ja niiden tilaa, hän ajatteli rakastumista ja rakastamista, sitä että olisi joku jonka kanssa mennä ulkomailla hotelliin, katsella etelän lomakohteessa vuoteelle muotoiltuja joutsenia suopeasti, kerätä ripotellut ruusun terälehdet summittaisesti kämmeneensä ja antaa niiden putoilla sattumanvaraisesti takaisin sängylle ja lattialle. 

Työkaverin baby showereissa häneltä kysellään Samista, ja vinkataan että näissä juhlissa se vauvakuume tarttuu. Noora ei jaksaisi edes kuunnella tuollaista vihjailua. Hänelle on juuri tarjottu töissä esimiehen paikkaa. 

Noora ei halunnut missään tapauksessa olla raskaana. Hän oli ollut Samin kanssa vain vähän yli puoli vuotta ja hän halusi viettää kuherrusaikaa vielä pitkään. Viimeksi yövuorossa ollessaan hän oli etsinyt netistä matkoja kesäksi. Hän halusi palmun alle. Ja hän halusi ylennyksen. 

Hän otti kännykän käteensä ja katsoi kelloa. Sitten hän alkoi päämäärättömästi selata Instagramin ja Facebookin kuvia, katsoi sään ja Ilta-Sanomat, sähköpostin ja tekstiviestit. Palasi Instagramiin ja teki saman uudelleen. Sydän moukaroi kipeästi vasten rintakehää.

Minuutit kuluivat kuten ne kuluvat, tsik, tsik, tsik, tsik. Koskaan ei mikään pysähdy, kello, maailma, mikään.

Hän hikoili takissaan ja alkoi tuntea klaustrofobiaa. 

Hän nosti tikun käteensä ja katsoi. Onko mitään pistettä, mitä nainen katsoo samalla tavalla, kuin raskaustestin pieni näyttö. Ei ole. Ja nainen tietää mitä

kaksi punaista tai sinistä

viivaa tarkoittaa.

Senja alkaa käydä yrittäjien palavereissa samassa hotellissa missä Noora on töissä, ja naiset ystävystyvät. Kun Senja huomaa Nooran pienen vatsakummun, hän ei enää pysty kakistamaan tälle kuka hän todellisuudessa on. 

Piiri pieni pyörii, kuka saa tietää mitä ja missä vaiheessa, mitä siitä ajattelee. 

Kuinka realistinen se sitten oli, toisaalta kyllä, toisaalta ei. Dialogi oli toimivaa, kun kävin hakemassa e-kirjasta lainauksia huomasin että lauseet jätettiin niissä usein ilmaan ilman kolmea pistettä, ja lukukirjassa se on hyvinkin vahva tehokeino mitä et äänikirjassa aivan samalla tavalla huomaisi, mutta kun sen tiesi, osasi sen kuunnellakin oikein. Pääsin ihmisten sisään, ymmärsin vähän kaikkia paitsi en niin hyvin Samia. 

Miltä osin sitten ei niin realistinen, nooh vaikka Sami käytti Senjasta lempinimeä, todellisuudessa Senjan henkilöllisyys olisi auennut Nooralle alta aikayksikön. Mutta sitten ei oltaisi saatu näin mehukasta tarinaa!