Ilona Tuominen: Huutoon vastaa kaiku vain

Ilona Tuominen: Huutoon vastaa kaiku vain

Bazar, 2022

Lukija: Karoliina Niskanen

Kesto: 10 h 52 min

Ystävykset Aamu Niemelä ja Kiira Roslund olivat lähteneet kahdestaan muutaman päivän vaellukselle Lappiin, Kevon luonnonpuistoon. Aamu oli pohjoisesta kotoisin ja haaveili, että voisi joskus palata sinne asumaan miehensä Jaakon ja taaperoikäisen poikansa Taavin kanssa. 

Kolme päivää myöhemmin Jaakko ja Taavi sekä Kiiran Cecilia-serkku miehensä Ilarin kanssa ottivat lennon Utsjoelle. Kiiran ja Aamun olisi pitänyt ehtiä matkapuhelimen kuuluvuusalueelle edellispäivänä, mutta heihin ei oltu saatu yhteyttä. Poliisin mukaan siihen saattoi olla lukuisia syitä, eikä vaelluksen siirtyminen vuorokaudella ollut harvinaista, olihan Kiira lisäksi kokematon vaeltaja. Cecilia olisi odottanut vielä päivän, mutta puoli Roslundin sukua oli jo matkalla Utsjoelle. 

Kun he pääsivät perille, vallitsi poliisiasemalla melkoinen hulabaloo, suvun jäsenten huutaessa toistensa päälle ja penätessä helikopterien ja armeijan valjastamista pikaisesti etsintöihin. Cecilian äiti esitteli tyttärensä huippujuristina joka tulisi haastamaan aikaansaamattomat poliisit oikeuteen, todellisuudessa Cecilia oli kyllä koulutukseltaan juristi, mutta teki paperitöitä Ilarin perheen LVI-yrityksessä ja häpesi äitinsä käytöstä.

Aamu oli käynyt jo useammalla vaelluksella ja sai toppuutella Kiiraa, joka oli säntäämässä reitiltä sivuun mistä syystä milloinkin, usein ottamaan valokuvia jostain kauempaa näkyvästä kohteesta jonka Kiira luuli olevan lähempänä kuin se olikaan. 

Kevon reitillä ei näkynyt moniakaan retkeilijöitä. Heti alussa he olivat kohdanneet remuisan polttariseurueen josta pyrkivät pysymään mahdollisimman kaukana, mutta sitten heitä tuntui seuraavan etäältä punatakkinen mies. Mitä tämä halusi heistä? 

Otin tämän dekkarin kuunteluun kiinnostavan lähtökohdan takia ja koska se sijoittui Lappiin. Loppufiilikset ovat vähän ristiriitaiset, sillä tässä oli loppupuolella pari hyvää twistiä joita arvostin, mutta alkuosa oli sen verran korni ja Roslundit käytökseltään niin övereitä, että harkitsin jopa jättää kirjan kuuntelun kesken. Dialogi olisi voinut olla kauttaaltaan luontevampaa ja ylipäätään, muutamaan muuhun viime aikoina kuuntelemaani dekkariin verrattuna, tämä antoi jotenkin viineistelemättömän vaikutelman.