Stine Pilgaard: Metriä sekunnissa

Stine Pilgaard: Metriä sekunnissa

WSOY, 2022

Suomennos: Anna Skogster

Lukija: Minttu Mustakallio

Kesto: 5 h 17 min

Nuori pariskunta on muuttanut pienelle paikkakunnalle Vellingiin, Länsi-Jyllantiin. Mies on opettaja, nainen äiti ja "opettajan puoliso". Kaikki on uutta, mukaan lukien elämäntyyli joka on kaupunkilaiselle aivan vieras. Että maanviljelijät morjenstavat traktorilla ohi körötellessään, kun hän työntää lastenvaunuja loputtomien peltojen viertä ja maatilakaupasta voi vain ottaa haluamansa ja jättää maksun tiskille.

Sen vuoden aikana kun olemme asuneet Vellingissä, en ole muuta tehnytkään kuin oksentanut, synnyttänyt ja imettänyt, ja nyt poikani hymyilee minulle aivan kuin millään näistä kolmesta asiasta ei olisi mitään tekemistä hänen kanssaan. Hänelle pitää saada nimi ja sinulle työ, rehtori sanoo. Sinun pitää kotiutua, kokemus on osoittanut, että opiston opettajat jäävät vain, jos aviopuoliso viihtyy. Me emme ole naimisissa, sanon. Jatkossa olisi syytä olla, rehtori sanoo ja osoittaa poikaani kuin sanatonta perustelua.

Mies opettaa kansanopistossa kirjoittamista ja saa siksi yhdet kaikkein raskaimmista oppilaista, heidät jotka ovat masentuneita tai haluavat maailmaaparantaviksi toimittajiksi tai ainakin tuntevat tarvetta selittää ja uskovat sen tähden, että kirjoittaminen pelastaa heidät.

Suurin osa on juuri kirjoittanut ylioppilaaksi ja toivoo, että kansanopisto tarjoaa heidän elämälleen suunnan. He päättävät niin jo matkalla opistolle, ovat niin varmoja tulevasta, että voisivat kirjoittaa postikortit etukäteen. 

Kansanopisto on tiiviste, liemikuutio, kokoon keitetty toive yhteisöstä, joka voidaan laulaa, tanssia ja puhua esiin. Oppilaat maksavat opiston tarjoamista puitteista ja tietävät, että heitä ympäröivät ihmiset toivovat tismalleen samaa kuin he itse, ja siksi heidän pieni universuminsa tuntuu niin vastustamattomalta ja hölmöltä. 

Olipas hauska ja kiinnostava kirja! Olisin voinut kuunnella tätä vaikka kuinka paljon pidempään. Ihanan arkista ja realistista ja toisessa hetkessä taas ei ollenkaan. Paloin halusta kuulla miten asiat etenevät ja kuuntelinkin tämän ennätysvauhtia loppuun. 

Kirja tapahtuu koulun yhden lukuvuoden aikana. Opisto, sen oppilaat ja opettajat ovat oma tiivis yhteisönsä, jonka ulkoreunalla minäkertoja keikkuu etsien omaa rooliaan, miten olla muutakin kuin yhteisön valmiiksi määrittelemät äiti ja opettajan puoliso. Hän alkaa kirjoittaa "oraakkelina" paikallista kysymys- ja vastauspalstaa ja käydä autokoulua, ja nämä molemmat ovat aktiivisesti mukana kirjassa, samoin perinteiset tanskalaiset laulut ja virret, joita hän sanoittaa uudestaan. Minttu Mustakallio on taas äärettömän hyvä omassa työssään ja propseja pitää antaa myös kääntäjälle, ei ole ollut työ ihan helpoimmasta päästä, mutta lopputulos on loistava!