W. F. Howes, 2020
Lukija: Jennifer Ness
Kesto: 11h 59min
Kaikki hyvä Charlien elämään oli tullut Daphnelta. Jos hänen pitäisi valita yksi yksittäinen asia, mitä hän eniten ikävöi vaimostaan nyt kun tämä oli ollut kuolleena kymmenen vuotta, se olisi vaimon iloinen nauru. Daphne oli myös antanut hänelle kaikki ne ihmiset joita hän eniten rakasti, tyttären ja kaksi poikaa. He olivat nyt jo aikuisia ja heillä oli omia lapsia; Charlie oli kohta täyttämässä kahdeksankymmentä. Hän halusi kovasti saada kaikki lapsensa perheineen yhtä aikaa koolle ja vuokrasi ison lomatalon, Candlewood Farmin Cotswoldista tähän tarkoitukseen.
Daphne oli ollut myös se liima, joka piti perheen yhdessä. Näiden kymmenen vuoden aikana he olivat ajautuneet erilleen, mikä oli Charlien mielestä surullista. Niin ei pitäisi olla. Hän oli tottunut siihen, että Daphne hoiti kaiken. Mitä asiaa lapsilla olikaan, hänellä oli ollut tapana sanoa puhelimeen "Hetki, haen äitisi." Jos hän olisi tutustunut paremmin lapsiinsa kun he olivat aikuistuneet ja muuttaneet kotoa, ehkä he olisivat nyt läheisempiä. Ihme kyllä, kukaan ei kehdannut kieltäytyä Cotswoldin lomasta, mutta olihan heidän iäkkään isänsä syntymäpäivä ja tämä vielä maksaisi viulut.
Laura kirosi mielessään, kun isältä saapuneessa kirjekuoressa oli kaunis esite lomamökistä ja kutsu heille kolmelle tulla viettämään yhteistä lomaa elokuun alussa. Lauralle, Alexille ja heidän teinihikäiselle pojalleen Nathanille. Nyt Lauran olisi pakko kertoa isälleen, että Alex oli hylännyt heidät, jättänyt Lauran toisen, nuoremman ja kauniimman naisen takia, ja että kaikki oli tapahtunut jo joulunpyhien jälkeen, eikä hän ollut vieläkään toipunut ajatuksesta. Kaiken huipuksi Alex lahjoi poikaa pelikonsoleilla ja kaikella mitä teinipojat halusivat, eikä taatusti pitänyt kiinni mistään "tyhmistä säännöistä", joten Lauralle oli jäänyt se tyypillinen arkivanhemman rooli, olla tylsä, nalkuttava äiti.
Scott oli tottunut lentämään vuoroviikoin Lontoon ja New Yorkin väliä, sillä sitä hänen työnsä vaati. Viimeisen vuoden ajan hän oli ollut paitsi liikemies, myös aviomies, ja samalla isäpuoli New Jerseystä kotoisin olevan Heatherin kahdelle tyttärelle Hayleylle ja Meredithille. Toisin sanoen hänellä oli "tuontiperhe" eikä se ollut aina helppoa, vaikka tytöt olivatkin kotiutuneet hyvin Englantiin. Kukaan ei kuitenkaan ollut innoissaan Englannin sateisista kesistä, ja heidän lomasuunnitelmiinsa oli kuulunutkin ylellinen loma Mykonoksella, mutta mikäs siinä, hehän voisivat sanoa tulevansa ja karata omille teilleen jo muutaman päivän kuluttua jos Cotswoldissa olisi kovin märkää ja tylsää.
Nickillä oli kolme pientä lasta; Delilah, Bee ja Arthur joka oli käytännössä vielä vauva. Hänen vaimonsa Carrie oli äkillisesti menehtynyt jättäen Nickin yksin selviytymään ja selviytyä hän oli myös päättänyt.
Kun Elizabeth Noblen kirja tuli vastaan englanninkielisissä äänikirjoissa, muistelin lukeneeni häneltä jotain suomeksi, mutta kauan sitten. Uteliaisuus voitti, ja pikaisella googlauksella muistin heti ihanan Lukupiirin (suom. 2006) ja tunnistin kannesta ja juonesta lukeneeni myös toisen, Naapurin tyttö (2011).
Kesti tovin ennen kuin Cotswoldiin kirjassa päästiin, sillä Noble tutustutti ensin henkilöt lukijalle aika perusteellisesti. Perspektiivejä tapahtumiin riitti, sillä ääneen pääsivät myös Nathan sekä Scottin vaimo Heather, vaikka vastaavasti Charlie itse jäi hyvin mitättömään rooliin mikä oli yllättävää, olihan hän alkuasetelman päähenkilö ja se kenen ympärille kaikki kiertyi. Charlie oli lopulta vain joku, joka tarvittiin että päästiin kertomaan muiden perheenjäsenten elämäntarinoita. En syttynyt kirjalle niin paljon kuin odotin, vaikea oikeastaan sanoa mistä se johtui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti