Jenny Colgan: Auringonsäteitä ja vuoroveden vaiheita

 

Jenny Colgan: Auringonsäteitä ja vuoroveden vaiheita

Polly Waterford #2

Gummerus, 2021

Lukija: Anniina Piiparinen

Kesto: 12 h 36 min

Polly nautti elämästään Cornwallissa, pienessä Mount Polarbearnen kylässä jonka leipomoa hän oli nyt jonkin aikaa pyörittänyt. Työ ei ollut kultakaivos, mutta hän rakasti leipomista, etenkin tuoreen leivän tuoksua.

Polly oli ostanut itselleen uuden kodin vanhasta majakasta. Hän oli edelleen yhdessä amerikkalaisen poikaystävänsä, mehiläistarhuri Hucklen kanssa ja lemmikkinä heillä oli kesy lunni nimeltään Niilo. Hucklen veli Dubois tuli käymään ja osoittautui aivan erilaiseksi kuin Huckle. 

Pollyn elämä hankaloitui, kun leipomokiinteistön omistanut rouva menehtyi ja hänen ahne sisarensa päätti ottaa kiinteistöstä irti maksimituoton. Tämä lähetti poikansa Malcolmin tekemään selvitystä Pollyn leipomon tuotosta, eikä Malcolm tuntunut ymmärtävän mitään sen enempää leipomon pyörittämisestä kuin paikallisista asiakkaista ja heidän mieltymyksistään. 

"Tästä paikasta saa hädin tuskin elantonsa ja haluan selvittää miksi se tuottaa niin huonosti."

Koska tämä on alhaisen tuoton ja suurten tuotantokustannusten liiketoimi paikkakunnalla, jossa asiakaskuntaan vaikuttaa sesonki, mutta kulut ovat ympärivuotiset, Polly olisi voinut selittää, jos Malcolm olisi vaikuttanut halukkaalta kuuntelemaan. 

Malcolmin kanssa ei sujunut muutenkaan, sillä tämä niuhotti kaikesta ja inhosi Mount Polarbearnea, sen asukkaita ja kaikkea sitä, mitä Polly piti viehättävänä paikallisvärinä. 

Niilo äänteli kovaa ja riehakkaasti ja hypähteli sisään myymälään, jossa se sai vastaansa kuoron tervehdyksiä. 

Malcolm tuijotti tapahtumia epäuskoinen ilme kasvoillaan.

"Mitä tuo lintu täällä tekee?", hän ärähti. "Täällä on käynyt jo koira, eikä niitä saisi päästää ravitsemusliikkeisiin. Olisin odottanut että tiedät sellaiset seikat, Pauline."

"Tiedän minä", Polly vastasi, eikä halunnut mainita että mies oli muistanut hänen nimensä väärin.

"Se on vain Penny, se on niin vanha ettei sitä voi jättää ulos odottamaan."

"Mutta siis lintu. Ei lintuja voi päästää lentelemään leipomoon! Mitä seuraavaksi? Lokkiparvi tunkee sisälle? Ällöttävää. Ulos! Hus, hus!"

Jompikumpi myymälässä asioivista rouvista veti terävästi henkeä. Kukaan ei puhunut Niilolle siihen sävyyn.

Niinpä Pollylle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin perustaa kilpaileva yritys ja siihen liittyy kannen pakettiauto. Hucklen pitää lähteä käymään kotiseudullaan ja siihenkin liittyy draamaa jota pitää selvittää. 

Niilo on niin ihana! Niilolle pitäisi perustaa oma fan club - ellei sillä ole jo. Toki juonen käänteet on helppo arvata, mutta kokonaisuutena kirja on hyvin viihdyttävää kuunneltavaa ja Anniina Piiparinen on suomalaiseksi harvinaisen eläytyväinen lukija joka sopii kirjan tyyliin erinomaisesti. Viides tähti tippuu pois turhan pitkän ja dramaattisen myrskykohtauksen takia.