Luin yhteensä 115 kirjaa, joten jäin hiukan Goodreadsiin asettamastani 125 kirjan tavoitteestani. Viisi kirjaa on lisäksi jäänyt sinne kirjaamatta, mutta en niin millään jaksaisi käydä kaikkia läpi, joten jääköön sinne saldoksi 110. 2020 ennätysmäärään, 153, en siis päässyt lähellekään, mutta olen silti erittäin tyytyväinen.
Sivuja kertyi yhteensä 9117 mikä on minulle kovin vähäinen määrä ja tämähän johtuu siitä, että olen kuunnellut niin paljon äänikirjoja, etenkin loppuvuodesta. Niitä kertyikin lähes tuhat tuntia, tarkalleen 995:49. Vuorokausiksi muutettuna se on 41, viime vuonna 32. Mutta jos viime vuonna kaksi kuukautta meni yli 2000 luetun sivun ja lopuista 9/10 yli 1300, niin nyt suurin sivumäärä kertyi maaliskuulle ja jäi vähän alle tuon 1300. Yli tuhannen sivun kuukausia oli vain kolme enkä syys-joulukuussa lukenut sivuakaan. Nyt tammikuussa olen taas palannut lukukirjojenkin pariin, ehdottomasti hyvä niin!
En ole lukenut yhtään lastenkirjaa tai minkäänlaista työhön tai opintoihin liittyvää opusta, joten kaikki listaamani kirjat ovat omaa viihdykettäni. Tai vähintäänkin jaettua, sillä kuuntelimme yhdessä mieheni kanssa useammankin kirjan. Tämä ei ole ollut meillä mitenkään tapana, vaan idea syntyi pitkien automatkojen myötä. Lähdimme syyskuun puolivälissä ajamaan pitkin Via Balticaa ensimmäisenä varsinaisena päämääränä Toscana. Sieltä siirryimme säiden viilentyessä Espanjan Aurinkorannikolle. Kotiin palasimme niin ikään Baltian kautta kaksi kuukautta myöhemmin. Ajoa kertyi noin 15500 kilometriä, joten autossa on istuttu muutamakin tunti eikä luurit päässä istuminen tuntunut kivalta, myöskään sitä vieruskaveria kohtaan. Kuuntelimme yhdessä yhdeksän kirjaa, joista seitsemän oli dekkareita ja ne kaksi muuta Taylor Jenkins Reidin Daisy Jones and The Six sekä Matti Röngän Surutalo. Tapa ei ole jatkunut enää kotona, mutta jos ja kun pidempi matka tulee toteutumaan jatkossakin, uskon että silloin laitetaan taas äänikirja yhteiseksi viihdykkeeksi. Niistä oli niin kiva jutellakin!
Nextory listasi viime vuoden 30 kuunnelluinta äänikirjaansa. Olen lukenut niistä 2 ja kuunnellut 4. Valtaosa listan kirjoista ei ole ollenkaan omalla mukavuusalueellani, sillä 11 niistä käsittelee suomalaisia vankeja tai rikostapauksia, kuten Cannonballin johtaja, Katiska-tapaus ja Eerika-tytön kuoliaaksi tukehduttaminen. Omat kuuntelutottumukseni eroavat siis melkoisesti valtavirrasta.
Mitä sitten luin viime vuonna?
Yhden sarjakuvakirjan, joka oli Ellen T, muuten vain fiktiivisiä romaaneja, ei novelleja, ei näytelmiä. Tässä on selvästi haasteen paikka alkaneelle vuodelle. Toivottavasti voin kertoa vuoden kuluttua parempia lukemia näiltä osin.
2020 aloin ensin lukea ja sitten myös kuunnella englanniksi, mikä lisäsi saatavilla olevien kirjojen valikoimaa runsaudenpulaan saakka. Viime vuoden saldo on 23, näistä vain yksi oli lukukirja.
1980-luvulta vuoteen 2013 jolloin ryhdyin pitämään blogia luin etupäässä käännöskirjallisuutta. Oman blogin myötä tutustuin paremmin muiden blogeihin ja sain vinkkejä kiinnostavista kotimaisista kirjoista ja vuosi vuodelta niiden osuus kasvoi niin että käännöksiä oli 2019 enää 22,4%. 2020 ulkomaisten osuus nousi taas 39%:Iin ja kasvu jatkui viime vuonnakin, peräti 58%:Iin. Tähän vaikuttavat ihan merkittävästi myös ne 23 englanniksi kuunneltua kirjaa.
Koko blogin pitämisen aikana minulla on ollut oma haasteeni lukea enemmän mieskirjailijoita. Vuodesta 2013 lähtien osuus on vaihdellut välillä 8-26,5% keskiarvon ollessa 18,7. Viime vuoden 14 kirjaa tekevät vain 12%. Mutta onhan se hyvä, että edes naiset lukevat naisten teoksia, kun tutkimusten mukaan miehet eivät juurikaan.
Vielä blogin aloittaessani luin melko paljon historiallisia romaaneja. Rajan vetäminen historialliseen ei ole mitenkään yksiselitteistä, joten minun blogissani se tarkoittaa tapahtumien sijoittumista aikaan ennen syntymääni. Viime vuodelle listasin tällaisia kirjoja vain 24, eli 21%. Tosin monessa romaanissa on takaumia menneisiin, mutta näitä en laske mukaan.
Yli 500-sivuisia tiiliskiviä luin kuusi, pisin niistä oli 733-sivuinen Lucinda Rileyn Varjon sisar. Lyhin, ellei Ellen T -sarjakuvaa lasketa, oli 175-sivuinen Vanessa Springoran Suostumus. Lyhin äänikirja puolestaan oli Tove Janssonin Kesäkirja, kestoltaan 4:09, ellei lasketa reilun 20 minuutin osissa julkaistua joulukalenterikirjaa, joka oli Kaarina Griffithsin Murha tunturissa. Pisin oli Kate Quinnin Koodinimi Alice, 23:03. En tule kovinkaan usein tarttuneeksi yli 15 tunnin mittaisiin kirjoihin, tällaisia kuuntelin kymmenen.
Olin asettanut tavoitteekseni olla mukana molemmissa klassikkohaasteissa. Suoritin ne molemmat äänikirjoina, tammikuussa Juhani Ahon Papin rouvan ja heinäkuussa edellä mainitun Janssonin Kesäkirjan. Tämän suhteen haluaisin asettaa itselleni lisähaastetta ja lukea klassikot paperikirjoina. Näiden ohella kuuntelin vielä kolmannen klassikon, eli Hannan Minna Canth -haasteeseen, joka kuului myös tavoitteisiini. Nimesin haasteisiini myös osallistumisen Pride-lukuhaasteeseen jossa olin mukana yhdellä kirjalla, Tiina Tuppuraisen Hänen valtansa alla. Viimeinen oma haasteeni oli lukea molemmat puuttuvat osat Seitsemästä sisaresta ennen kuin Kadonnut sisar ilmestyy, missä onnistuin vain puoliksi, sillä Auringon sisar jäi syksyllä alkutekijöihinsä kun pahanlainen lukujumi paperikirjoihin iski.
Mitä haasteita asetan itselleni vuodelle 2022?
Edelleen, haluan osallistua noihin neljään haasteeseen: klassikoihin, Minna Canthin päivään sekä Prideen. Haluan lukea ainakin yhden novellikokoelman ja sarjakuvakirjan. Minun on jo pitkään pitänyt tutustua säeromaaneihin, joten asetan myös yhden sellaisen haasteekseni.
Maailmanvalloitukseni eteni vain kolmella maalla: Marokko - Zoe May: As Luck Would Have It, Thaimaa - Liese O'Halloran Schwarz: What Could Be Saved sekä Beatriz Williamsin Bahamalle sijoittuvalla historiallisella romaanilla The Golden Hour, josta en ole vielä blogannut. En ole varsinaisesti tehnyt haasteen etenemisen hyväksi mitään, ehkä siihenkin voisi vähän enemmän panostaa.
Goodreadsiin laitoin tavoitteeksi 115 kirjaa ja toivon, ettei minulle tule tänä vuonna kuukausia, jolloin en saa luettua yhtään paperikirjaa.
Antoisaa lukuvuotta kaikille❣️
Mielenkiintoinen katsaus!
VastaaPoistaItselläni viime vuosi oli aika mukavan monipuolinen siinä suhteessa, että esseekokoelmia ja sarjakuvia tuli luettua useampia. Helmet-haaste ja moni muu haalimani haaste varmaan tuo eteen kirjoja, joita ei muuten lukisi. :)
Kyllä se itsensä haastaminen pois mukavuusalueelta tekee oikeasti välillä hyvää. Ja jos lukee esim 100 kirjaa vuodessa, niin kyllä siinä valtaosan saa silti lukea just sieltä lempigenreistäänkin.
Poista