Ann-Christin Antell: Puuvillatehtaan varjossa

Ann-Christin Antell: Puuvillatehtaan varjossa

Gummerus, 2021

335 sivua

Jenny Malmström oli jäänyt nuorena leskeksi. Kolme vuotta sitten hänen miehensä, Liedon kappalainen, oli menehtynyt koleraan, huono-onnisesti juuri kun epidemia oli ollut jo talttumaan päin. He olivat olleet niin onnellisia, sillä Jenny oli odottanut heidän esikoistaan, mutta nyt sekä isä että poika lepäsivät samassa haudassa. 

Matiaksen kuoleman jälkeen Jenny oli muuttanut takaisin Kaarinaan isänsä, seurakunnan rovastin luo. Tämä oli sivistynyt mies joka kuului moniin johtokuntiin. Myös Jenny koki sivistyksen lisäämisen köyhäin parissa tärkeäksi ja hän kuuluikin rouvainyhdistykseen, joka keräsi rahaa tähän tarkoitukseen erilaisia tapahtumia ja juhlia järjestäen. Jenny toivoi myös, että naiset saisivat äänioikeuden ja pääsisivät opiskelemaan miesten tavoin.

Rouvainyhdistys päätti seuraavaksi järjestää naamiaiset. Jenny otti puheeksi edistyksellisen tehtailija Rettigin, joka rakensi työläisilleen uusia asuntoja. Rouvainyhdistys päätti lähestyä Turun merkittävimpiä tehtailijoita ja Jennylle lankesi yhteydenotto John Barkeriin, puuvillatehtaan omistajaan. 

Tultuaan asioineen täysin tyrmätyksi tapaamiseen saapuneen John Barkerin pojan Fredrikin toimesta, Jenny väisteli pöyhkeää nuorta miestä parhaansa mukaan. Kirjakaupassa mies vihdoin tavoitti hänet ja nähtyään Jennyn katselevan Minna Canthin Hannaa, puhkesi heidän välilleen kiivas keskustelu.

- Saanko sanoa, että näiden naisasioiden ajajien ajatukset ovat kyllä aika absurdeja, Fredrik pyöräytti silmiään. - Että naisilla olisi oikeus tehdä samoja töitä kuin miehet ja opiskella yliopistoissa. Miten naurettava ajatus. Kuka sitten lapset hoitaa ja kasvattaa kotona? Kuka tukee miestä hänen urallaan? Mies katsoi häntä haastavasti.

Jennyn kasvot punehtuivat harmista. Tuon miehen ei tarvinnut kuin avata suunsa saadakseen hänet heti pois tolaltaan. Hän yritti pitää äänensä vakaana, kun sanoi purevasti: - Lapset voi aivan hyvin hoitaa palvelija, ja eikö lasten kasvattaminen ole molempien vanhempien oikeus? Eikö miehelle ole paljon enemmän tukea sellaisesta vaimosta, joka on oppinut, kuin sellaisesta, joka ymmärtää vain ensi kesän hattumuodista? Hän tuijotti miestä silmät leimuten.

Miehen leukapielet kiristyivät, hän oikaisi pitkän vartensa ja risti käsivartensa rinnalleen. - En ole kanssanne samaa mieltä. Eikä suurin osa miehistä. Ettekä te naiset mahda sille yhtään mitään. 

He tuijottivat toisiaan kuin taistelevat metsot.

Jenny osti kiukustuneena yhden jokaista Minna Canthin teosta.

Vaikka Jenny pyrki kiertämään miehen kaukaa, tämä tuntui jatkuvasti hakeutuvan hänen seuraansa. Eikä tämä ollut ainoa, sillä myös maisteri Vanhanen, joka oli perustanut Turkuun Suomalaisen seuran ja ajoi suomenkielisen työväestön oikeuksia, osoitti häneen kiinnostusta. Jennyllä onkin paljon pohtimisen aihetta tulevaisuutensa suhteen, sillä myös vanhanaikainen ja kaikkitietävä Loviisa-täti halusi siihen jatkuvasti paheksuen puuttua.

Mies otti hänen kätensä ja katsoi sitä. - Kuinka pienet ja kauniit kädet teillä onkaan. Hän nosti katseensa.  - Saanko sanoa, että olen vielä onnellisempi siitä, että sain tavata teidät jälleen. Olen harvoin tavannut yhtä älykästä ja viehättävää naista kuin te, rouva Malmström.

Jenny veti kätensä pois ja pudisti päätään hämillään. Hän ei oikein pitänyt näin suorasta liehakoinnista. - Eihän nyt toki, herra Vanhanen. Toivottavasti tapaamme kuitenkin uudelleen jossain tilaisuudessa.

- Olen varma siitä, mies sanoi, asetti hatun päähänsä ja jätti hyvästit. Hän asteli reippaasti pihamaan poikki, pysähtyi veräjälle ja kääntyi vilkuttamaan.

Jenny nosti kättään ja hymyili. Miten määrätietoinen ja älykäs mies. Hän arvosti herra Vanhasen arvoja suuresti ja toivoi, että voisi auttaa jotenkin hänen jaloissa tavoitteissaan. Mutta jokin miehen käytöksessä sai hänet epäröimään. 

Olipa nautinnollista lukea pitkästä aikaa näin sujuva ja viihdyttävä historiallinen, romanttinen romaani. Kirja toi mieleen Kaari Utrion, genren grand old ladyn, mutta toisaalta kerronnalliselta tyyliltään myös Enni Mustosen. Kaiken kaikkiaan viihdyin mainiosti kirjan parissa ja kun en ollut sitten syyskuun alun lukenut yhtään fyysistä kirjaa, pääsin eroon myös lukujumista. Laitoinkin sarjan pikapuoliin ilmestyvään toiseen osaan jo kirjastovarauksen.