Maria Adolfsson: Juokse tai kuole

 Maria Adolfsson: Juokse tai kuole

Doggerland #4

Tammi, 2021

Suomennos: Terhi Vartia

Lukija: Karoliina Kudjoi

Kesto: 11 h 4 min

Syyspäivän tasaus on perinteinen juhlapäivä Doggerlandissa monestakin syystä. Metsästyskausi on alkamassa keskiyöllä, mutta jo sitä ennen kokoonnutaan yhteen juhlimaan. Satama-aukio on täynnä iloista väkeä ja poliittisia puhujia ja tänä vuonna nähdään lisäksi pian liikkeelle lähtevä saarivaltion ensimmäinen Pride-kulkue. 

Karen Eiken Hornby on jo jäänyt varhaiselle äitiyslomalle, sillä vauvan on tarkoitus syntyä lähiviikkoina. Hänkin istuu ystäviensä kanssa satama-aukion terassilla, kun alkaa tapahtua.

Kuuluu kolinaa ja tuolinjalkojen rahinaa hiekalla, kun ihmiset alkavat nousta pöydistä. Samalla hetkellä terävä laukauksen ääni saa Karenin jähmettymään vaistomaisesti paikalleen. 

Ei kai tuo vain ollut...

Ajatus keskeytyy huutoon joka kuuluu jostain satama-aukion toiselta laidalta. 

Niiden epätodellisen pitkittyneiden sekuntien aikana, joita ehtii kuulua ennen seuraavaa laukausta, adrenaliinia suihkuaa hänen suoniinsa , veri kohisee päässä ja hän yrittää kömpelösti nousta tuolista. 

Eikä ehdi. Hänen onnistuu vain huutaa tuolista varoitus ennen kuin seuraava laukaus kajahtaa. 

"Helvetti, äkkiä maahan, joku ampuu meitä!"

Karenin paikallaolon ansiosta ampuja oli paikallistettu nopeasti viereiseen Strand-hotelliin. 52-vuotias Per Haders oli epätavallisen oloinen massamurhaaja, kalastusviraston osastopäällikkö. Hän löytyi kuolleena, ei kuitenkaan itseään viimeisenä tekonaan ampuneena, vaan yliannostukseen menehtyneenä. Miehen kontolle jäi kuusi kuollutta, Haders itse seitsemäntenä, sekä lukuisia haavoittuneita. Oliko kyseessä viharikos?

Yksi haavoittuneista on Eirik, eräs Karenin vanhimmista ystävistä. Karen muuttaa mielensä äitiyslomalle jäämisestä, hän oli jo mukana tapahtumissa ja halusi selvittää tapauksen. 

Pidin tässä osassa siitä, miten hienosti rikosta ja motiivia alettiin keriä auki kahdesta suunnasta, tämä ratkaisu piti hyvin mielenkiinnon yllä. Juonessa oli hyvä twisti jota en nähnyt tulevaksi ja loppu oli erittäin hyvä ja päädyinkin antamaan tälle dekkarille täydet viisi tähteä!

Mistä en pitänyt, oli puhekielisten repliikkien ilmestyminen tähän osaan. Sun, mun, sulle, mulle sopii paremmin nuorten kieleen. Jos niitä oli vilissyt jo aiemmissa osissa, en ole niihin silloin kiinnittänyt huomiota. Suomentaja on näköjään vaihtunut kahden ensimmäisen osan jälkeen, mutta ollut edellisosassa jo sama.