Vanessa Springora: Suostumus

Vanessa Springora: Suostumus

Wsoy, 2020

175 sivua

Omille teilleen häipynyt isä, joka jätti elämääni pohjattoman tyhjiön. Kova palo kirjallisuuteen. Tietty seksuaalinen varhaiskypsyys. Ja varsinkin valtava tarve tulla nähdyksi. 

Kaikki edellytykset ovat nyt koossa. 

V tapasi G:n päivällisillä jonne oli kutsuttu kirjallisuusalan silmäätekeviä ja jonne äiti oli hänet raahannut. Mies oli huomion keskipiste ja V miehen huomion keskipiste. Tyttö oli otettu. Hän koki olevansa etuoikeutettu, kun kirjailija isolla koolla katsoi häneen ja nyt V, siihen asti rupisammakko, pitää itseään kauniina.

V täyttää neljätoista. Kohta viisikymmentävuotias mies kirjoittaa hänelle kirjeitä, jopa kaksi päivässä. Kun mies ehdottaa tapaamista, V on tohkeissaan. G vie hänet kotiinsa, pieneen yksiöön jossa vuode on ainoa paikka mihin istua. Aika hidastuu,  ja kun sitten menen kotiin, poskeni hehkuvat, ja huuleni ja sydämeni pakahtuvat aivan uudenlaisesta riemusta.

Ensin V:n äiti on järkyttynyt ja uhkaa tytärtään sisäoppilaitoksella, mutta antaa periksi V:n päättäväisyyden edessä. Kun äiti pyytää G:n syömään ja asettaa ainoaksi ehdoksi hyväksynnälleen, ettei G vahingoita hänen tytärtään, niin siinä he istuvat kuin pieni perhe, mitä nyt asetelmaltaan erikoinen. Mutta. Niissä boheemeissa taiteilija- ja älykköpiireissä, joissa me liikumme, suhtaudutaan moraalisiin poikkeamiin suvaitsevaisesti, jopa tietyllä tavalla ihailevasti. G on sentään kuuluisa kirjailija, se on itse asiassa aika imartelevaa.

Seksin jälkeen G:llä on tapana heijailla häntä sylissään kuin vauvaa ja kutsua 'rakkaaksi lapsekseen' ja 'suloiseksi koulutytökseen'. G on niin sivistynyt, G kertoo hänelle miten Edgar Poe nai 13-vuotiaan Virginian ja Lewis Carollin Liisa oli todellinen nuori muusa, elämänsä rakkaus. V saa olla nyt G:n muusa. He eivät tee mitään väärää. 14-vuotiaalla on oikeus rakastaa. Ensimmäistä ilmiantokirjettä seuranneen poliisikuulustelun jälkeen G sanoo poliisien naureskelleen tietynlaisten ihmisten tarvetta lähettää sadoittain ilmiantoja julkisuuden henkilöistä. Ilmiantoja tulee kuitenkin lähikuukausina useita ja G vuokraa heille hotellihuoneen, jonka G:n mesenaatti maksaa. 

Kun V on viidentoista ja G lähtee matkalle, hän antaa V:lle omat avaimet. Yksin ollessaan V lukee loputkin G:n kirjoittamat kirjat ja tämän päiväkirjat, ja niistä hänelle lopulta valkenee millainen mies todellisuudessa on. Kirjoissa on paljon yksityiskohtaista seksiä ja mies suorastaan kehuskelee matkoillaan Manilaan jossa vie sänkyynsä jopa alle kymmenvuotiaita poikia. Kun Vanessa kysyy häneltä näistä, mies puolustautuu hyökkäämällä ja syyttää V:tä feministiksi, oman hysteriansa vangiksi kuten naiset yleensäkin.

On minulla kuitenkin sen verran ikää, että haistan G:n kaksinaamaisuuden ja ymmärrän, että kaikki uskollisuuden valat ja ihanuuksien lupaukset ovat olleet vain yksi valhe muiden joukossa palvelemassa hänen teoksiaan ja halujaan. Huomaan nyt vihaavani häntä siksi että hän on sulkenut minut fiktioonsa, hän kirjoittaa sitä jatkuvasti, kirja kirjalta, ja varaa siinä itselleen sankarin roolin; se on egon rakentama fantasia, jonka hän pian saattaa julkiseksi. En siedä sitä, että hän on tehnyt salailusta ja valheesta uskonnon ja kirjailijantyöstä verukkeen, jolla perustelee riippuvuuttaan. En mene enää mukaan hänen peliinsä.

V kulkee kuitenkin vielä pitkän tien ennen kuin uskaltaa vihdoin irtautua G:stä. 

Vapaamielinen Ranska palkitsi G:n (jonka todellinen henkilöllisyys on julkista tietoa) kirjoistaan moneen otteeseen. Siitäkin huolimatta, että oli yhtä julkista tietoa, että G:n kirjat perustuivat hänen omiin kokemuksiinsa, päiväkirjoihinsa, toisin sanoen oli julkista tietoa, että hän oli pedofiili. V lopetti käytännössä koulun käynnin kokonaan, sekin asia jätettiin siihen eikä syitä selvitelty. G oli koskematon, intellektuelli, ihailtu ja arvostettu, poliisien pintapuoliset tutkimukset eivät koskaan johtaneet mihinkään, V oli sitä paitsi antanut suhteelle suostumuksensa. Mutta voiko 14-vuotiaan suostumus 50-vuotiaalle mitenkään olla tasa-arvoinen? 

Äidin osuus kaikessa järkytti minua vähintäänkin yhtä paljon kuin G:n. Jokaisen vanhemman pitäisi olla lapsensa suojelija, tuki ja turva. 

Kun kerron äidille, että olen jättänyt G:n, hän on ensin sanaton ja sanoo sitten surullisen näköisenä: "Voi sitä poloista, oletko varma? Hän jumaloi sinua!"

Gabriel Matzneff ei ole Suomessa tunnettu nimi, eikä hänen kirjojaan ole ilmeisesti käännetty englanniksikaan. Hän on edelleen elossa, nyt yli 80-vuotias. Suostumuksen julkaisun jälkeen pedofilian vastainen järjestö on nostanut häntä vastaan kanteen ja tapaus on tulossa oikeuteen syksyllä 2021.

P.s. Tällä kertaa annan kehuja suomennoksen kannelle.