Anni Kytömäki: Margarita

Joen avaruus on laaja ja vieras, mutta kuoren suojassa en pelkää mitään.

Margaritassa on kolme takakanteen esille nostettua henkilöä, joista Senni on se eniten esillä oleva. Eletään aivan 1950-luvun alkua. Senni on Kankariston kylpylän hieroja, kuten isänsä häntä ennen. Isä hänet on työhön kouluttanutkin ja hänet Senni myös välillä näkee, opastamassa ja neuvomassa, haamun tai aavesäryn kaltaisena, sillä isä on kuollut sotavuosina. 

Mikko on sotilas, joka palaa kenttäsairaalasta takaisin rintamalle, päätyen muutaman muun kanssa pitämään erämaatölliä tukikohtanaan. 

Usein vasta kotirintamaa ajatellessani muistan, että olemme erämaassa odottamassa. Tuuli kohahtaa latvuksissa ja joki humuaa samoin sävelin kuin miljoona vuotta sitten, mutta meidän korviimme ehtiessään äänet kajavat näkymätöntä uhkaa. Sointi on niin vaimea ettei sitä aina huomaa, mutta kun sitä havahtuu kuuntelemaan, ei muuta kuulekaan. Odotamme jonkin tai jonkun murtuvan. Odotamme jotain mikä on tulossa ja tiedämme, että se ei ole hyvää.

Antti on Kankariston kylpylän kesävieraan Einar Kairamaan poika, joka sotavuosina tutkii Karjalan metsiä. Rauhan tultua ja rajan siirryttyä lännemmäs hän jatkaa metsähallituksen töissä, suunnittelee laajoja hakkuita ja päättää säästettävistä metsistä.

Näiden kolmen tiet kohtaavat eri tavoin. 

1950-luvun kylpylä kesänviettopaikkana oli ympäristö jossa viihdyin lukijana ja jossa uskoisin viihtyneeni myös tuolloin. Tunnelma siellä vaikutti verkkaudellaan iltapäiväkahveineen kuin vastineelta brittiläisen paremman väen kesänviettoon vastaavana ajankohtana. 

Ilman minkäänlaista, edes rivien välissä paasaamista, kirja on upeasti luonnonsuojelun puolestapuhuja. Senni osoittautui melkoiseksi "kettutytöksi" itsekin.

Mutta. Olen nähnyt kommentteja, että henkilöt jäivät etäisiksi ja allekirjoitan tämän. Senniäkin tunsin seuraavani kuin jostain nurkan takaa, kuin salaa, kuin minun olisi pitänyt varoa ettei hän.näe minua, säpsähdä ja vetäydy kuoreensa ja tarina jää kesken. Sen tähden, kauniista kielestä ja hienosta tarinasta ja lukuelämyksestä huolimatta tämä ei kuitenkaan ole 2020 paras lukemani kirja. Sijoittuuko se kolmen kärkeen, selviää kohta kun pääsemme äänestämään Blogistanian Finlandiasta.