Sivut

Sivut

sunnuntai 31. tammikuuta 2021

Anni Kytömäki: Margarita




Joen avaruus on laaja ja vieras, mutta kuoren suojassa en pelkää mitään.

Margaritassa on kolme takakanteen esille nostettua henkilöä, joista Senni on se eniten esillä oleva. Eletään aivan 1950-luvun alkua. Senni on Kankariston kylpylän hieroja, kuten isänsä häntä ennen. Isä hänet on työhön kouluttanutkin ja hänet Senni myös välillä näkee, opastamassa ja neuvomassa, haamun tai aavesäryn kaltaisena, sillä isä on kuollut sotavuosina. 

Mikko on sotilas, joka palaa kenttäsairaalasta takaisin rintamalle, päätyen muutaman muun kanssa pitämään erämaatölliä tukikohtanaan. 

Usein vasta kotirintamaa ajatellessani muistan, että olemme erämaassa odottamassa. Tuuli kohahtaa latvuksissa ja joki humuaa samoin sävelin kuin miljoona vuotta sitten, mutta meidän korviimme ehtiessään äänet kajavat näkymätöntä uhkaa. Sointi on niin vaimea ettei sitä aina huomaa, mutta kun sitä havahtuu kuuntelemaan, ei muuta kuulekaan. Odotamme jonkin tai jonkun murtuvan. Odotamme jotain mikä on tulossa ja tiedämme, että se ei ole hyvää.

Antti on Kankariston kylpylän kesävieraan Einar Kairamaan poika, joka sotavuosina tutkii Karjalan metsiä. Rauhan tultua ja rajan siirryttyä lännemmäs hän jatkaa metsähallituksen töissä, suunnittelee laajoja hakkuita ja päättää säästettävistä metsistä.

Näiden kolmen tiet kohtaavat eri tavoin. 

1950-luvun kylpylä kesänviettopaikkana oli ympäristö jossa viihdyin lukijana ja jossa uskoisin viihtyneeni myös tuolloin. Tunnelma siellä vaikutti verkkaudellaan iltapäiväkahveineen kuin vastineelta brittiläisen paremman väen kesänviettoon vastaavana ajankohtana. 

Ilman minkäänlaista, edes rivien välissä paasaamista, kirja on upeasti luonnonsuojelun puolestapuhuja. Senni osoittautui melkoiseksi "kettutytöksi" itsekin.

Mutta. Olen nähnyt kommentteja, että henkilöt jäivät etäisiksi ja allekirjoitan tämän. Senniäkin tunsin seuraavani kuin jostain nurkan takaa, kuin salaa, kuin minun olisi pitänyt varoa ettei hän.näe minua, säpsähdä ja vetäydy kuoreensa ja tarina jää kesken. Sen tähden, kauniista kielestä ja hienosta tarinasta ja lukuelämyksestä huolimatta tämä ei kuitenkaan ole 2020 paras lukemani kirja. Sijoittuuko se kolmen kärkeen, selviää kohta kun pääsemme äänestämään Blogistanian Finlandiasta.


6 kommenttia:

  1. Minä pidin Margaritasta todella paljon. Senni on kieltämättä introvertti, mutta silti koin hänet hyvinkin läheiseksi. Miehet kyllä jäivät kaukaisemmiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on varmaan tuo kerronnan tyyli, ettei kaikki lukijat aivan tavoita Sennin sisintä.

      Poista
  2. Itse olen todella inreovertti ja nyt kiinnostaa voisinko ehkä ymmärtää Senniä omien kokemusteni kautta. "Kettutyttöilystä" iso plussa! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olla? Suosittelisin kyllä Margaritaa sulle, kun vain saat sen käsiisi :)

      Poista
  3. Sennin hahmo on kyllä jakanut mielipiteitä. Toiset samaistuvat syvästi, toiset ihmettelevät etäältä. Kuulun itse enemmän jälkimmäiseen porukkaan. Tästä saisi hyvän tutkimusaiheen!
    Mutta onhan Margarita hieno teos ja epäilemättä Finlandiansa ansainnut, sitä ei käy kiistäminen. Mutta ei tämä minullakaan ihan terävimpään kärkeen kiilaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ehdottomasti palkintonsa ansainnut, sitä en kiistä ollenkaan, ja kirja on kokonaisuutena upea. Voisi tosiaan pohtia enemmänkin, kuuluuko päähenkilön aina tulla niin läheiseksi?

      Poista