Philip Teir: Neitsytpolku

Philip Teir: Neitsytpolku

Otava, 2020

221 sivua

Suomennos: Jaana Nikula

Lainasin kirjan Ylöjärven kaupunginkirjastosta. 

Richard oli naimisissa Sonjan kanssa, he olivat olleet yhdessä jo viisitoista vuotta. Heillä oli kaksi lasta, Nelly oli kolmentoista ja William kymmenen. Heillä oli omistusasunto Helsingissä ja kesämökki Pohjanmaalla, mistä Richard on kotoisin. He elivät tyypillistä suomenruotsalaista keskiluokkaista, tasaisen vakaata, vähän tylsähköäkin elämää. Sonja haluaisi vielä ehkä kolmannen lapsen, Richard empii, sillä hän haluaisi irtisanoutua päivätyöstään lehden kulttuuritoimituksen päällikkönä. Vuoden apuraha seuraavan romaanin kirjoittamiseen oli jo tiedossa, mutta Helsingissä asuminen on kallista, eikä hän välttämättä jaksaisi enää vauvaelämääkään. 

Tässä elämäntilanteessa Richard tutustuu Paulaan kustantajansa joulujuhlissa. Nainen on kaunis ja kiinnostavaa seuraa. He rupeavat toistensa Facebook-kavereiksi, ei muuta, satunnaista hassuttelevaa viestittelyä, ei flirttailua kuitenkaan. Richard ei ole koskaan pettänyt Sonjaa. 

Mutta viimein hän päätteli, ettei pieni ihastuminen ehkä sittenkään ollut mikään huono juttu. Hän ajatteli, että parhaassa tapauksessa se voisi vapauttaa energiaa ja luovuutta. Hän oli jopa puhunut Sonjan kanssa, että kumpi tahansa heistä voisi joskus hullaantua, eikä hän uskonut Sonjan välittävän, kunhan ihastuminen ei johtaisi mihinkään konkreettisiin toimiin. 

Mutta eihän se siihen jäänyt. Suhde kehittyy pikkuhiljaa, eikä seksi ole pääosassa ja tavallaanhan se on pahempi, eikö? Richardin ja Sonjan suhteessa kun ei mikään ole suoranaisesti pielessä, mutta Richard ei enää pysty luopumaan Paulasta vaan alkaa viihtyä enemmän tämän asunnossa Neitsytpolulla. Richardin äiti oli erossa Sonjan puolella, "sillä naisella" ei olisi mitään asiaa heidän kotiinsa, vaikka mitäpä väliä, suhde ei tule kauaa kestämäänkään. 

Useimmiten uusperheistä kertovissa romaaneissa molemmat vanhemmat tuovat mukanaan lapsia aiemmista liitoista. Tässähän Paula oli lapseton ja konfliktit sen myötä erilaisia. Itsekin lapsettomana ja suunnilleen Paulan ikäisenä tämä näkökulma olikin erityisen mielenkiintoinen ja mietin monessa kohtaa miten olisin itse ajatellut tai toiminut eri tilanteissa, ja täytyy sanoa että todella ymmärsin Paulaa. Riitelyn määrä kirjan loppupuolella kuitenkin yllätti minut ja jätti vähän hämilleen. Silloin oikeastaan ensimmäistä kertaa kirjaa lukiessa mieleeni tuli terävänä se, että kirja on autofiktiivinen. 

Tämä oli toinen Teiriltä lukemani romaani. Tällä tavalla maailma loppuu sai minulta 4,5 tähteä, Neitsytpolulle annan tähtiä 4.